Pääsin taannoin tutustumaan Ilmari Wirkkalan luonnoslehtiöön, johon hän oli tehnyt piirroksia ja maalauksia ihmisistä, hautausmaista ja milloin mistäkin. Huomioni kiinnittyi taidokkaasti tehtyyn piirrokseen iäkkäästä naisesta. Aivan toisessa yhteydessä käteeni osui sitten lehtileike, jossa Ilmari kertoi Fiia Nikulan hyvästä muistista. Jutussa oli piirros samasta henkilöstä, tosin luonnosmaisena. Lehtileike oli Keskipohjanmaasta 1950-luvun alusta. Niinpä tämä tarina ansaitsee uuden tulemisen, vaikka tämä päähenkilömme oli kotoisin Vetelistä, hän asui pääosan elämästään Kaustisella. Anna Sofia Nikula omaa sukuaan Vähäkainu oli syntynyt 9. heinäkuuta 1864. Hän kuoli vähän ennen 92-vuotispäiväänsä 5.7.1956.
Helsinki ei tuntenut vanha emäntä Fiia Nikulaa, mutta Fiia tunsi Helsingin sellaisena kuin se oli vuosina 1879-83. Se oli sitä aikaa, kun Sinebrycoffin panimon tornissa oli Helsingin ensimmäinen sähkövalo. Olutpanimoon sai Fiia Nikula viedä ruokaa langolleen Taavetti Josefssonille, joka toimi panimon plootumiehenä. Jalkaisin sai Fiia taivalta tehdä aina Ruusulankadulta asti. Miehillä oli vapaa asunto ja luontaisetuna kolme halstoopia uutta olutta päivässä. herroille sovinnoksi nuuskaa toosastaan.
Tuli Helsinkiin sitten hevosraitiotie, ja sen vihkiäisissä sen ensimmäiseen vaunuun astuivat silkkipyttyhattuiset herrat Messuhallin kohdalta. Samaan vaunuun nousivat Leena Josefsson ja Lönniskä eli Väli-Matalan Maija viedäkseen ruokaa miehilleen olutpanimoon.
Naiset olivat Vetelistä ja samaan vaunuun tunki itsensä Nikulan Fiia. Herrat nyrpistelivät nenäänsä, mutta Maija tarjosi herroille sovinnoksi nuuskaa toosastaan.
Sanomalehdet kirjoittivat paheksuen, että ”Hölperska” ja ”Lörpeska” pilasivat juhlallisuuden. Ja olihan siinä kahdelle hevoselle lisäkuormaakin.
Fiia oli silloin vielä tyttönimeltään Anna Sofia Heikintytär Vähäkainu, Vetelin kunnanesimiehen tytär ja vasta 15-vuotias neitonen. Fiian äidin isoäiti oli Annu Vähäkainu, joka oli vielä 93-vuotiaana kertonut, miten maa oli järissyt 1755 Lissabonissa. Heilui se maa Vetelissäkin niin paljon, että velli roiskui padasta.
Moneen joutui Fiia Helsingissä käydessään. Tohtori Wahlbergilla oli vastaanotto panimon lähellä. Hänen oli leikattava kolmen kuukauden vanhalta juutalaispojalta päästä kasvannainen. Ketään ei meinattu saada pitämään pojan päätä rauhassa. Lopulta siihen ryhtyi Fiia, koska olihan hän kuulemma kissankin tappanut.
Fiia oli ollut saattamassa Suomen Kaartia Turkin sotaan. Hän oli mukana myös, kun Johanneksen kirkon perustuksia laskettiin. Kaartin palattua Suomeen hän oli vastassa, kun Kaartin sodasta tuoma ”maskotti”, kreikkalaispoika Apostol saapui harva se päivä aasilla ajaen katsomaan kaartilaisten harjoituksia Kaartintorille.
Fiia oli käynyt kotona Vetelin ensimmäistä kansakoulua yhdessä Juho Torpan kanssa, josta tulikin sittemmin valtiopäivämies. Tämä toimi myöhemmin myös Vaasan läänin maaherrana. Juho ja Fiia joutuivat istumaan koulussa aikuisten penkeillä, koska olivat vanhempia kuin silloiset lapset.
Juho Torpan vanhemmat asuivat Alavetelissä Juhon ollessa vielä 11-vuotias. Siellä hän myös alkoi koulunkäyntinsä. Kun Oskari Tokion hallitus nimitti Torpan Vaasan läänin maaherraksi, ruotsinkieliset herrat lähettivät talonpoikaislähetystön vaatimaan hänen erottomistaan kielitaidottomuuteen vedoten. Kun lähetystö astui maaherran huoneeseen, Juho Torppa kysyi: ”Va feelas he nu?”
Lähetystöllä meni sahajauhot suuhun ja miehet tuumasivat, että tässähän on mies, joka puhuu heidän omaa kieltään. Myöhemmin talonpoikaissäädyn puhemies, alaveteliläinen Johan Slotte ehdotti, että Juho Torppa valittaisiin kihlakunnan talonpoikaissäädyn edustajaksi säätyvaltiopäiville.
Pastori Antti Heikkilä-Torppa oli lähettänyt Fiia Nikulan aikanaan Helsinkiin. Fiia oli matkustanut yhdessä veteliläisen liikemiehen Samuel Hohenthalin (myöhemmin Harima) äidin kanssa. Samulin setä oli signalistina Suomen Kaartin soittokunnassa ja kuoli Turkin sodassa lavantautiin. Eräs toinen Antti Torppa oli siihen aikaan kaartissa portinvartijana, joten Helsinki veteliläistyi siihen aikaan kovasti.
Kreeta Haapasalo asui siihen aikaan Halsuan Kalliokoskella, mutta tuli talvisin Helsinkiin heinähäkissä hevosella ajaen ja lapset mukanaan. He olivat kortteeria Fiian sisarella Josefsoneilla Ruusulankadulla.
Säätytalossa Fiia Nikula kävi kuuuntelemassa puheita säätyjen täysistunnoissa Leo Mechelinin ollessa puheenjohtajana. Pietari Päivärinta jakeli nuuskaa kavereilleen keisarilta saamastaan nuuskarasiasta. Aikansa kuluksi Fiia ja kaverit onkivat satamalaiturilta kaloja. Ongenkoukun hän teki hattuneulastaan.
Kihlauskin reissulla syntyi, mutta topakka Fiia paiskasi kihlasormuksensa kolera-altaaseen. 19-vuotiaana hän palasi kotiinsa ja avioitui pian Kaustisen Nikulaan Matti Leanteri Nikulan kanssa 1889.
(Ilmari Wirkkalan artikkelista muokannut Pekka Kivelä 2021)