Usein vaille huomiota jää se sitkeä ja pyyteetön työ, mitä valmentajat urheilijoiden eteen tekevät.
Voimme nostaa esiin erään henkilön, joka jätti pysyvät jäljet kaustislaiseen urheiluun ja erityisesti moukarinheittoon.
Eero Yli-Soini (1945-2016, kuvassa vasemmalla) oli omistautuneen ja palavan innostuksen omaava valmentaja. Eero sai kipinän valmennukseen oman tyttärensä Katjan kuulantyöntöharrastuksen myötä. Palkkioksi tytär voitti SM-kultaa vuonna 1984 16-vuotisten sarjassa.
Kun Katja ja Markku Lehdon lapset innostuivat moukarinheitosta, lajin pariin tuli nopeasti muitakin nuoria. Tästä moukaritallista lähti kilpailuihin ja Nikulan heittostadionille monta lahjakasta urheilijaa, jotka toivat KP-V:lle SM-mitaleita ja hyviä sijoituksia. Heistä Jesse Lehto (kuvassa oikealla) on edennyt pisimmälle ja jatkaa uraansa edelleen.
Eero Yli-Soinille urheilu oli lapsesta saakka päivien ilo ja harrastus. Omalla aktiiviurallaan hän harrasti painia, painonnostoa, jalkapalloa ja yleisurheilua ja menestyi niissä kaikissa. Pysyvin muisto lienee Eeron seiväshypyn tulos 381 terässeiväsaikakaudelta. Tämä tulos on yhä seuraennätys.
Kun Katjan lapset innostuivat moukarinheitosta, Eero oli mukana alusta saakka. Jessen kehitykseen ja valmentamiseen Eero paneutui täysipainoisesti, samoin hän valmensi Jenni Penttilää pitkään. Molemmat valmennettavat saavuttivat SM-mitaleita ja maaottelu- sekä arvokisaedustuksia. Eero Yli-Soinin työ näkyy yhä tänään ja pitkälle tulevaisuuteen.
Eero Yli-Soinin ahkera työ, jota sävytti pyyteetön ja kannustava suhtautuminen valmennettaviin, palkittiin SUL:n Keski-Pohjanmaan piirin Vuoden valmentaja –tittelillä 2015.
Eero oli utelias ja opinhaluinen valmentaja, joka poimi jatkuvasti kokeneilta kollegoilta ja urheilijoilta uusia niksejä. Hän ei laatinut pitkän tähtäyksen suunnitelmia, vaan eli päivittäin urheilijan arjessa ja pysyi näin tilanteen tasalla.
Pekka Kivelä