Saarikettu, Kalevi

Lähes 40 vuotta kaustislaisten asialla

Kalevi Saarikettu muistelee uraansa

syntynyt 6.10.1942 Kaustisella
maanviljelijä, kirjanpitäjä, kunnallisneuvos

Kalevi Saarikettu toimistossaan. Kuva Matti Kivelä

Kalevilla oli vuosikymmenten ura kirjanpitäjänä Maataloustuottajain tilitoimistossa Kaustisella sekä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan asiamiehenä Perhonjokilaaksossa
Hän oli kaustislaisten kunnanvaltuutettuna 1973–2008,
Kaustisen kunnanhallituksen puheenjohtaja vuosina 1981–88 ja 1994–2008
ja ylimaakunnallisissa luottamustehtävissä mm. Keski-Pohjanmaan maakuntaliitossa sekä Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä. Hän sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 2024.
Puoluekanta: maalaisliitto-keskusta
Sotilasarvo: kapteeni
Reservissä ollut Perhonjokilaakson aluepäällikkönä

Kalevi Saarikettu kertoo:
Valtuustoaikanani eri ryhmien välillä on ollut erittäin hyvä yhteishenki. Kaikki niin sanotut suuret päätökset ovat olleet pääasiallisesti yksimielisiä.
Poikkeuksia koen olleen vain kaksi: Kuntaliitosäänestys vuonna 2007 koskien Kaustista ja Veteliä aiheutti jonkinmoisen särön yksituumaisuuteen, jolla on todennäköisesti vaikutusta edelleen. Lisäksi Salonkylän koulun lakkauttaminen aiheutti suurta eripuraa.
Mikä merkitys kunnallisella päätöksenteolla on? Lähinnä mieleeni tulevat esimerkiksi päätökset festivaalien käynnistämisestä: kuinka kovaa uskoa on vaadittu 1960-luvun lopulla, kun maaseutu oli näivettymässä, väestön määrän vähetessä, peltopakettien aikakaudella, kuinka kaikki ponnistelu festivaalien puolesta toi uskoa ja luottamusta pitäjään.
Yhteenkuuluvuus oli valtavaa, ja minkälaisen sysäyksen se antoi 1970–80-lukujen kehitykselle.
Entä mikä on viranhaltijoiden asema ja merkitys kunnan kehittämisessä? On ollut onni saada osaavia virkamiehiä ja -naisia.
Kunnanjohtajat Hannu Rämö, Altti Seikkula, Arto Alpia, talousjohtaja Tellervo Pakkala, koulutoimenjohtajat Paavo Puumala, Veli-Matti Koljonen sekä muut, tekniset johtajat Keijo Kentala, Juha Kauppinen, Outi Teirikangas-Lerssi, Kari Juntti, sosiaalijohtaja Leila Kaustinen, maataloussihteeri Timo Heikkilä, musiikkilukion rehtori Taina Lehtonen… Kaikki ovat olleet yhtä Kaustisen puoluetta.
Erityisesti korostaisin kunnanjohtajan ohella teknisen johtajan tärkeyttä monessa keskeisessä asiassa, kuten kaavoituksessa ja rakentamisessa.
Vanha sanonta ”virialla hevosella on kivempi ajaa kuin laiskalla” pitää paikkansa. Viranhaltijoiden tehtävänä on valmistella asiat hyvin ja päättäjien päättää valmisteluun sekaantumatta.
Päättäjien tehtävänä on huolehtia kuntalaisista vauvasta vaariin.
Kuntalaisena minua harmittavat 2010-luvun sisäilmaongelmat kiinteistöissä ja rakennettujen kuutioiden vajaakäyttö.

Katse aina tulevaisuuteen

Vähän harmittaa 2000-luvun pieni pysähtyneisyyden tila. Aina pitäisi olla, miettiä ja seurata jotakin uutta. Investoinnit valuvat hukkaan.
Elinvoimaisuudesta, väestön määrästä ja taloudesta on kannettava huolta, sillä eurot eivät tule ylhäältä.
Hyvää sijaintia olisi osattava hyödyntää kaupallisten palvelujen osalta ja kaikesta palveluvarustuksesta tulisi pitää kiinni ja huolehtia.
Pitäisi pyrkiä ennakoimaan tulevaa päätöksiä tehdessä ja ennakoimaan tulevaa useamman vuoden sihdillä eteenpäin.
Luottamustoimissani olen pyrkinyt kuuntelemaan tarkalla korvalla sitä, mitä muilla on ollut sanottavana ja sen perusteella ennakoimaan kaikkea, mikä on mahdollista toteuttaa taloudelliset edellytykset huomioon ottaen.
Olen painottanut aina myös sitä, että elinvoimaisuudesta on kannettava huolta: on seurattava mitä ympärillä tapahtuu ja mietittävä uusia mahdollisuuksia.
Olen aina pyrkinyt antamaan valmistelijoille työrauhan sekä selkeään roolijakoon eri toimijoiden välillä.
Tärkeätä on huolehtia kunnan palvelutarjonnasta ja kaupallisten palvelujen säilymisestä väestön määrästä ja elinvoimaisuudesta puhumattakaan.

Vaikuttavat kansanopistovuodet

Kiinnostukseni yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen virisi 1960-luvulla.
Jonkinlaisen sysäyksen antoi varmaan opiskelu Kaustisen Evankelisessa Kansanopistossa vuosina 1961–62.
Olin kiinnostunut yhteiskuntaopista, ja tunneilla muistin kaikki silloisen Sukselaisen hallituksen ministeriöiden kansliapäälliköiden sekä keskusvirastojen päälliköiden nimet. Keskusvirastoihin lukeutuivat muiden muassa Opetushallitus ja Maataloushallitus.
Keskusvirastot on nykyisin lakkautettu ja toiminta on pääosin siirretty asianomaisiin ministeriöihin ja maakunnallisiin ely-keskuksiin.
Edellä mainitusta syystä sain opiskelijoiden keskuudessa arvonimen ”Ugandan sisäministeri”: Afrikka oli esillä, koska moni Afrikan valtio itsenäistyi 1960-luvulla: tapahtui muun muassa Ugandan kansannousu. Tuntui, että aidosti ihailtiin tietämystäni yhteiskunnallisista asioista.
Armeijan jälkeen vuosina 1963–65 olin töissä TVL:llä Penttilän silta- ja tietyömaalla ”ylösottajana” ja myöhemmin loppuaikana ”kymppinä” eli työnjohtajana. Tienpidosta ja rakentamisesta vastasi silloinen Tie- ja vesirakennuslaitos, nykyisin ely-keskukset.
Talvi 1966 on jäänyt erityisesti mieleeni. Lähdin hevosella puutavaran ajoon UPM:lle tammikuun 17. päivänä Teerijärven rajamaille. Pakkasta kyseisenä päivänä oli -15 – -18 astetta. Tämän jälkeen pakkanen kiristyi päivittäin niin, että pakkasta oli tammikuun lopulla ja koko helmikuun -25 – -35 astetta.
Lähdin joka päivä ajoon, koska ”autokuume” oli kova. Puuta kertyi tien varteen maaliskuun 15. päivään mennessä 660 kuutiota ja rahaa kyseisestä määrästä 3 300 markkaa. Ford Anglia maksoi 6 500 markkaa, ja lopun rahoitin lainalla.
Elokuussa 1966 sain työpaikan Partekilta: ensin kairaajan apumiehenä litiumin etsimisessä Alavetelin Emmesistä. Tammikuusta 1967 alkaen siirryin kairaajaksi.
Keväällä Emmesin kairauksen loputtua siirryin Paraisille porasydänlaatikoita järjestämään. Vielä silloin ei puhuttu mitään litiumista akkuteollisuudessa vaan litiumpitoisista voiteluaineista, vaseliinista ynnä muista.
Paraisilla ollessani tarjottiin mielenkiintoisia työmahdollisuuksia ja koulutusta uusiin haasteisiin Espoon Otaniemessä professori Vaasjoen tutkimusapulaisena ja samalla geologin koulutusta, suosituksena RUK, reserviupseerikoulutukseni, mutta hiljaisella, ujolla maalaispojalla ei ollut valmiutta ja rohkeutta muuttaa Etelä-Suomeen eikä jättää turvallista ja rakasta kotia, Kaustista.

Kalevin FGord Anglia

Kutsu käy kirjanpitäjän työhön

Lehdistö seurasi tarkkaan.

Elokuussa 1968 minua kysyttiin sijaiseksi Kaustisen Osuusmeijerille, maitotonkkien kaatajaksi kuljetushihnalta, maidon punnitusta varten.
”Kaatotyö” kesti marraskuulle 1969, jolloin kaato automatisoitiin ja miestyötä ei enää tarvittu.
Viimeinen työpäivä 25. marraskuuta on jäänyt erityisesti mieleeni.
Isännöitsijä Erkki Hakala kutsui minut konttorilla huoneeseensa ja käski tulla seuraavana päivänä kello 8 luokseen konttorille, muuta hän ei kertonut.
Oli aikamoinen yllätys, kun hän vei minut perustettuun Maataloustuottajain tilitoimistoon töihin tekemään maatalouden kirjanpitoja ja veroilmoituksia.
Seuraavana keväänä silloinen tilitoimiston hoitaja siirtyi Osuusmeijerin toimistoon ja tilitoimiston hoito ja vastuu siirtyivät minulle.
Maatalouden veroilmoitusten lisäksi tulivat vielä Mela-asiamiehen tehtävät Kaustinen–Veteli–Halsua -alueella.
Maataloustuottajayhdistykset olivat tyytymättömiä Karjapohjolan toimintaan Ylivieskassa ja Oulussa: lihan hintaan ja palveluihin, jotka olivat paljon heikommat kuin osuusteurastamo Itikalla Seinäjoella.
Maataloustuottajain Keskusliitto vastusti siirtoa, mutta nöyrtyi ja koko Keski-Pohjanmaan alue liitettiin Itikan alueeseen. Karjatien toiminta päättyi vuonna 1973.
Kaksinkertaisesta kirjanpidosta, tuloslaskelmasta ja taseesta itselläni ei ollut kokemusta. Oli aika haastavaa, koska kyse oli melko isoista rahasummista ja riskeistä.
Perehtymällä edeltäjieni tekemään kirjanpitoon ja tilinpäätökseen onnistuin, ja kaikki meni hyvin, ja toiminnan loputtua ja osuusmaksujen palautusten jälkeen jäi vielä 610 markkaa jaettavaksi yhdistykselle.

Työhuone 80-luvulta

Vanhempien esimerkin voima

Yhteiskunnallisiin asioihin palatakseni ja ensinnäkin siihen, miten liityin vuonna 1970 maalaisliitto-keskustapuolueeseen:
Suuri vaikutus oli varmaan sillä, että suvun kummaltakin puolelta, sekä Lahja-äidin, o.s. Teirikangas, että Kaarle-isän, olivat vallalla voimakkaat arvot – raittius, evankelisuus ja työn tekeminen – sekä arvostettiin Viljami Kalliokoskea ja Johannes Virolaista.
Tästä ei horjuttu, vaikka 1950-luvulla Veikko Vennamo ja pientalonpoikainpuolue kävivät kovaa ”propagandaa”, varsinkin vanhalla kotipaikallani, punaisessa vanhassa maalaistalossa, syntymäkodissani Saarenkankaalla.
Olin lukenut ja seurannut päivälehdistä ja ylipäätään tiedotusvälineistä tarkoin poliittisia asioita. Niinpä keskustapuolueen aktiiviset jäsenet Sulo Kaustinen ja Veikko M. Penttilä, jotka eivät olleet mukana puolueen paikallishallinnossa, pyysivät ehdokkaaksi vuoden 1972 vaaleihin. Lupauduin.
En odottanut onnistumista, koska olin vielä verrattain nuori enkä mukana paikallisella tasolla puoluepolitiikassa enkä milloinkaan vastaisuudessakaan.
Työni puolesta olin tullut kyllä tunnetuksi, varsinkin viljelijäväestön keskuudessa.
Sain lokakuun vaaleissa 73 ääntä, ja olin eniten ääniä saaneiden joukossa ja nuorin valtuutettu.
Seuraavissa vaaleissa sain 67 ääntä.
Hävitin vuonna 2009 kaikki esityslistat, pöytäkirjat ja muut kunnallishallinnossa kertyneet asiakirjat, joten julkituomani luvut ja muut asiatiedot ovat muistinvaraisia eivätkä perustu asiakirjatietoihin.
Ryhmä otti nuoren valtuutetun hyvin vastaan ja tuli maatalouslautakunnan jäsenyys.

Demokratian keinoin

1970-luvun valtuustopäätöksistä on jäänyt päällimmäisenä mieleeni uuden kunnantalon rakentaminen ja sen valmistuminen kirkon toiselle puolelle.
Uusi kunnantalo paransi merkittävästi kunnan näkyvyyttä, tilat moninkertaistuivat, kaikki tilat tulivat saman katon alle, palvelut paranivat.
Kaustisen kunnan sähkölaitoksen myyminen vesioikeuksineen Korpelan Voiman kuntainliitolle oli perusteltu, vaikka kunta joutui maksamaan muuntamoiden vähyydestä ja linjojen heikkoudesta 900 000 markkaa 300 000 markan liittymismaksujen lisäksi. Hinnasta annettiin myöhemmin anteeksi 300 000 markkaa.
Tällä varmistettiin sähkön saantia merkittävästi, linjoja uusittiin, muuntamoja lisättiin ja sähkön hinta halpeni.
Hannu Rämön jälkeen uudeksi kunnanjohtajaksi valittiin Altti Seikkula. Valintaprosessi oli aika selkeä, hakijamäärää en muista, mutta valinta oli yksimielinen.
Pian tämän jälkeen saatiin päätös musiikkilukiosta, mutta päätöksen myötä lukiota ei voitu liittää kunnan koululaitokseen vaan oli perustettava ylläpitäjäksi erillinen yhdistys, Musiikin Tuki ry.
Miksi ei osaksi koululaitosta, sitä en muista, mutta osasyynä oli varmaan Vetelin lukion läheisyys.
Maan hankintaa Ylijoelta ja Lähdehaasta asunto- ja teollisuustuotantoon hinta- ja saantisyistä: keskustan alueella ei ollut myyntihalukkuutta. Lisäksi liittymien saanti oli todella vaikeaa.
Luvun puolivälin seutuvilla ja jälkipuoliskolla muuttoliike, väestömäärän lisäys, oli äärettömän voimakasta ja vuosittain muun muassa myönnettiin jopa 60–80 uutta rakennuslupaa.
Uutta palveluvarustusta avitettiin uusia liikerakennuksia alulle panemalla, kuten ydinkeskustan Palvelutalo, jossa toimi alkuaikoina päivittäiskauppa T-Market, vaatemyymälä, sisustustarvike- ja maalausliike, valokuvausliike, sähköliike, tilitoimisto, kampaamo ja matkahuolto.
Vuoden 1980 vaaleissa sain 63 ääntä, vuoden 1984 vaaleissa 54 ääntä ja vuoden 1988 vaaleissa 38 ääntä viimeisenä läpipäässeenä ja samalla loppui kunnanhallituksen puheenjohtajuus.

Vaalitulokset kiinnostivat.

Kunnanhallituksen puheenjohtajana

Kunnanhallituksen puheenjohtajuudesta: Vuoden 1980 vaalien jälkeen tuli yllättäen esille hallituksen puheenjohtajan paikka.
Suostuin, vaikka tiesin, että ryhmässä oli erilaisia mielipiteitä kokemattomuuteni takia.
Paine valintaani kohtaan, varsinkin työnantajani taholta, oli kova, osittain siitä syystä, että työpaikkani politisoituu.
Samoihin aikoihin varsinkin valmistelevien viranhaltijoiden taholta virisi voimakas matkailun käynnistäminen ja tahto sen kehittämiseen. Taustalla oli ymmärtääkseni festivaalien vakiinnuttaminen ja kehittäminen niin, että ulkoiset puitteet olisivat mahdollisimman hyvin kunnossa.
Festivaaliareenan rakentaminen vanhan yleisurheilukentän paikalle oli huikea näyte päätösten nopeasta toimeenpanosta. Areenan rakentamista ei ainakaan kovin julkisesti vastustettu huolimatta perinteikkään urheilukentän menettämisestä.
Päätös rakentamisesta tehtiin toukokuun lopulla ja urakkasopimukset allekirjoitettiin joskus kesäkuun 1. päivän seutuvilla, hinta noin miljoona markkaa.
Moni epäili areenan valmistumista heinäkuun festivaaleille, mutta istutuksineen kaikkineen festivaalipyhättö valmistui heinäkuun kolmannen viikon juhlille.
Hankittiin Mosalan maa-alue ja valmistelussa kyseiselle alueelle pyöri pitkään suunnitelmissa maauimala, joka ei kuitenkaan saanut hyväksyntää.
Perustettiin Mosala Oy investoimaan mökkikylää ja leirintäaluetta, mutta yritys epäonnistui ja kylä jäi torsoksi.
Oli työryhmä muun muassa kuntakeskuksen kehittämiseksi.
Yrityksistä neulomo, Kaustisen Oma-Neula, työpaikkoja 40–60, meni konkurssiin, Keskon neulomolle rakennettiin halli, joka on nykyisin yksityisen omistuksessa: hallissa on nyt rengasliike, kenkäkauppa, kirpputori.
Keskon neulomo lopetti, tilalle tuli Terinit Oy, joka lopetti, samoin kävi Kaustisen Mattokutomo Oy:lle. Vaatetusteollisuus oli aikamoisessa myllerryksessä ja kriisissä.
Ihme ja kumma kyseisten työpaikkojen sulaminen ei suuremmin vaikuttanut kunnan elinvoimaisuuteen eikä väkimäärään, päinvastoin väkiluku kasvoi.
Kunnalle ja Keski-Pohjanmaalle oli maataloushallinnosta tullut tietoa, että jokilaaksoon on perustettavissa uusi maamieskoulu. Alkoi aikamoinen kilpajuoksu kuntien kesken, lähinnä Kaustisen ja Perhon.
Kunta hankki jo esikauppakirjalla maa-alueen koulua varten Varilasta, mutta tämä taisto hävittiin.
Vaasan lääninhallituksella ja maaherra Mauno Kangasniemellä oli ratkaiseva merkitys lausunnon antajana sijaintipaikasta.
Kilpa hävittiin, mutta Kouluhallituksessa kouluneuvos Esko Toivosen vaikutuksesta Nikulaan saatiin ravikoulu.
Nikulan ravirata-aluetta oli muutoinkin kehitetty voimakkaasti. Esimerkiksi katsomo oli rakennettu kunnan takauksella ja pisteenä i:n päälle kuninkuusravit vuonna 1985.
Vuosikymmen oli voimakasta kehitystä sekä yksityisellä että julkisella, kunnallisella, puolella. Oli käynnissä jatkuva kisa kuntien kesken palveluista, työpaikoista ynnä muusta varsinkin Vetelin ja Kaustisen kesken.

Vuodet ”sisäisessä oppositiossa”

Vuoden 1988 vaalien jälkeen viimeisenä läpäisseenä minulla ei ollut edellytyksiä enää jatkaa kunnanhallituksessa eikä ryhmässä eikä kunnallisjärjestössä ollut minkäänlaista kannatusta.
”Siirryin sisäiseen oppositioon”, lautakuntapaikkana kuitenkin koululautakunnan puheenjohtajuus.
Koulutoimenjohtaja Paavo Puumala oli valittu yläasteen rehtoriksi ja uutena aloitti Veli-Matti Koljonen.
Radiolupien vapautumisten myötä oli perustettu paikallisradio Avainasema, osakkaina Kaustisen Musiikin Tuki ry, Keski-Pohjanmaan Kirjapaino ja kunta.
Väestöpohjan pienuuden ja yritysten vähäisen kiinnostuksen takia radiomainonnan tulot jäivät aivan liian pieniksi kannattavalle toiminnalle, ja vielä kun tulot olivat pääasiassa Kaustisen yritysten varassa, tuloksena oli konkurssi.
Viimeisenä aseman hallituksen puheenjohtajana jouduin käräjille vannomaan konkurssipesäluettelon oikeaksi. Pesänhoitajana oli Risto Kivekäs.
Vaalikaudella 1989–92 merkittävimpiä hankkeita olivat Terveyskylä Oy:n perustaminen ja hotellin rakentaminen hoitotiloineen sekä Halpa-Hallin tulo pitäjään.

Kunnanvaltuusto 2005-2008. Kuva Triomini

Kunnanjohtaja Altti Seikkula siirtyi pääministeri Esko Ahon erityisavustajaksi ja vt. kunnanjohtajaksi tuli talousjohtajana toiminut Arto Alpia.
Olin koko vaalikauden niin sanotusti ryhmän ulkokehällä, sisäisessä oppositiossa, ja vuoden 1992 vaaleissa sainkin eniten ääniä, 94 kappaletta.
Luottamus jatkui, sillä vuoden 1996 vaaleissa sain 114 ääntä ja vuoden 2000 vaaleissa 123 ääntä.
Paluu kunnanhallituksen puheenjohtajaksi
Vuonna 1994 siirryin uudelleen kunnanhallituksen puheenjohtajaksi entisen sairastuttua. Valinta oli yksimielinen kuin myös vuosina 1996 ja 2000.
1990-luvulla olin vaalikauden myös musiikkilukion johtokunnan puheenjohtajana. Oli lukion 20-vuotisjuhla, ja päällimmäisenä oli aina ajatus lukion kehittämisestä ja menestymisestä asiantuntevan ja energisen rehtorin Taina Lehtosen johdolla.
Vuosina 1989–91 rahamarkkinoiden osittain vapauduttua ja kilpailukyvyn menettämisestä sekä muista syistä valtakuntaan iski ankara lama, myös kunnallistalous heikkeni rajusti.
Oli monenlaisia hallinnollisia kokeiluja, ja Kaustisellakin oli käytössä niin sanottu ministerimalli, jossa eri lautakuntien puheenjohtajat olivat kunnanhallituksen jäseniä. Tällä tavoiteltiin tiedonkulun parantamista kunnanhallituksen ja lautakuntien välille.
Myös tilinpäätökset muuttuivat julkishallinnon tilinpäätöksestä liikekirjanpidon tilinpäätöksiksi. Viivan alla näkyi suoraan yli- tai alijäämä. Syntynyt alijäämä oli katettava, mikä aiheutti monenlaista painetta päätöksenteossa.
Festivaalien taholta oli voimakkaasti viritetty ja ajettu Kansantaiteenkeskuksen rakentamista Kallion maastoon valtatie 13:n länsipuolelle. Tällä päätöksellä jäivät musiikkilukion tarpeet huomioimatta. Päätös syntyi niukalla enemmistöllä, niin sanottua ryhmäkuria ei ollut.
Meikäläinen oli vaikean ratkaisun äärellä, tunne oli puolesta, koska tiesin asian tärkeyden festivaalien kannalta, mutta talouden realiteetit olivat mielessä ja painoin punaista.
Päätöksestä ei jäänyt minkäänlaisia säröjä millekään taholle.
Kuntatalouden nopean heikkenemisen myötä Kaustinenkin oli pulassa 1990-luvun keskivaiheilla. Tervehdyttämistoimenpiteenä koko kunnan henkilöstö lomautettiin kolmeksi päiväksi, mikä arvattavasti aiheutti kovaa kritiikkiä. Tuli lunta tupaan ja kuraa silmille.
Vintturin ja Jylhän kyläkoulut lakkautettiin, mikä sujui verrattain jouhevasti, sillä oppilasmäärät olivat lakkautushetkellä jo pieniä.
Arto Alpian virka vakinaistettiin Altti Seikkulan siirryttyä Keski-Pohjanmaan liiton johtajaksi.
Muita merkittäviä päätöksiä oli kahden hallin rakentaminen toimintansa aloittaneelle Nokian alihankkijalle, matkapuhelinten suunnitteluun silloin keskittyneelle Botnia Hightechille Tanhuanpään teollisuusalueelle.
Lisäksi keskusnahottamo Furfix Oy:n saaminen kuntaan ja hallin rakentaminen sekä Kaustisen Puun hallin myyminen Kensapuu Oy:lle.
Samoihin aikoihin litium-kaivoshankkeelle myönnettiin avustusta, tuolloin merkittävimpänä summana 150 000 markkaa.
Takaiskuihin lukeutui Terveyskylä Oy:n takauksen maksaminen, noin 890 000 markkaa. Sittemmin koettiin sen uusi nousu ja uudisrakentaminen.
1990-luvun lopulla kuntatalous koheni verrattain nopeasti, verotulojen kasvun ja vireyden ja väkimäärän kasvun myötä.
Huolimatta mittavasta valtion avusta Kansantaiteenkeskukselle, noin 30 miljoonaa markkaa, säätiölle jäi kantokykyyn nähden liikaa velkaa. Tämä näkyi ja vaikutti henkilöstöön, ja talousvaikeudet olivat päättäjien tiedossa jo vuosikymmenen alkuvuosina aiheuttaen jatkuvaa vaivaa.
Vuoden 2004 vaaleissa sain 79 ääntä, ja jatkoin kunnanhallituksen puheenjohtajana, vaikka tiettyä väsymystä ja toimiminen liian pitkään samassa luottamustehtävässä olivat jo nähtävissä.
”Kitinäin” saattamana kuitenkin tuli jatkopesti.

Uusi vuosituhat uusine haasteineen

Vuodesta 2002 alkaen koko vuosikymmen oli käynnissä erilaisia kuntaliitos- ja yhteistoimintaneuvotteluita sekä hallinnon tehostamistoimenpiteitä.
Lautakuntien määrää onkin vähennetty rajusti: tänä päivänä kunnanhallitus ja viisi lautakuntaa sekä musiikkilukion johtokunta.
Jatkuvat hallinnolliset muutosvaatimukset veivät aikaa ja energiaa virkamiehiltä ja päättäjiltä, ja muu kehittäminen tahtoi jäädä taka-alalle.
Osittain Keski-Pohjanmaan liiton vaikutuksesta aloitettiin Kaustisen ja Vetelin välillä liitosneuvottelut ja lokakuussa 2007 valtuustot käsittelivätkin neuvottelutulosta.
Vetelin valtuusto hyväksyi neuvottelutuloksen äänin 17–4, Kaustinen hylkäsi äänin 13–12.
Äänestin vastaan perusteluna talouden epävarmuus, aitouden puute yhteisistä tavoitteista, pelko muodostuneen kuntakeskuksen pirstaloitumisesta ja Halsuan jääminen ulkopuolelle.
Hajahuomioni ovat yhteensä lähes 40 vuodelta valtuustossa ja yhteensä yli 20 vuodelta kunnanhallituksen puheenjohtajana sekä lähes 40 vuodelta Maataloustuottajain tilitoimiston kirjanpitäjänä sekä Mela-asiamiehenä: elämäni varrelta maanviljelijänä, perheen isänä, puolisona, kaustislaisena kunnallisvaikuttajana.
Enää en ole missään mukana, en ole halunnut jäädä mihinkään roikkumaan. On seuraavien vuoro jatkaa. Polvet vaihtukoot!