Venäjän keisarin Nikolai II:n ja Suomen marsalkka Mannerheimin kohtalonyhteys lienee historian tuntijoille jotensakin tuttu. Miten keisarin kruunajaiset toukokuussa 1896 sitten koskettivat keskipohjalaista henkilöhistoriaa? Asiaan voi perehtyä lukemalla Seppo MT Vainion kirjan”Herman: tarkk´ampuja ja keisarin vartija”.
Vainio on toholampilaissyntyisen Herman Kerttulan jälkeläisiä, tämän tyttären lapsenlapsi. Hän on perehtynyt seikkaperäisesti Herman Kerttulan muistiinpanoihin ajalta, jolloin tämä palveli Suomen kaartissa ja komennettiin yli kuukaudeksi Venäjälle keisarin kruunajaisten ajaksi paraatiosastoon.
Herman Kerttula syntyi viidentenä lapsena Juho ja Sofia Kerttulan perheeseen Toholammilla 18. 7.1876. Enemmän kuin palveluksestaan Suomen kaartissa ja sen tarkk´ampujapataljoonassa Kerttula tuli tunnetuksi monista myöhemmistä toimistaan niin Kaustisella kuin kotikunnassaan Toholammilla.
Vainion kirja keskittyy kuitenkin Kerttulan elämään vuosina 1895-96. Entisenä aktiiviupseerina Vainio seuraa tarkasti paraatiosaston toimia ja tuo mainiolla tavalla myös silloisen luutnantti C.G.E. Mannerheimin samanaikaisen toiminnan keisarillisessa chevalier-kaartissa, jolloin tämä pyrki kaikin keinoin keisarin suosioon.
Keisari Nikolai II osoittautui heikoksi johtohahmoksi voimakkaan isänsä Aleksanteri II:n jälkeen. Hänen aikanaan Suomen autonominen asema heikentyi osana Venäjää. Tämä kaikki ei ollut silloin tiedossa, kun Nikolai oli määrä kruunata mahtavassa seremoniassa Moskovassa.
Seppo Vainion lähteenä olleet Herman Kerttulan muistiinpanot ovat herkullista luettavaa. Helsingissä Hermannin elämään saapui nopea ihastuminen ja rakkauskirjeet sinkoilivat nuoren miehen ja Viaporissa asuneen Sofia Sundin välillä. Lupaavasta alusta ja tuohisormuksista huolimatta suhteesta ei kuitenkaan tullut valmista. Neito kyllästyi ikäväänsä, koska Hermannin komennus Venäjälle venyi ja venyi.
Muistiinpanoissa kuvataan myös tarkasti muutamaa kaartilaista ja Hermannin ruotukaveria. Nuorukaiset hairahtuvat joskus ryypiskelemään Helsingissä vapaalla ollessaan, mutta kuri oli kuitenkin kovaa eikä vapaa-aikaa juuri ollut.
Herman valittiin keisarin kruunausosastoon, yhtenä tarkk´ampujakomppanian sotilaista hyvän ryhtinsä aniosta. ”Sitä tunsi itsensä jotenkin tärkeäksi. Tai ainakin paremmaksi kuin nuo tänne jätettävät. Pääsee näkemään maailmaa. Näkee keisarin!” Herman muisteli valintaansa.
Junamatka Moskovaan oli pitkä ja vaiherikas. Välillä oli vilu ja välillä jano ja nälkä. Poikettiin Viipuriin ja Pietariin. Pietarissa nälkä oli jo hirmuinen, mutta tarjolla oli vain jonkinlaista keittoa kattilasta, jossa oli paksua keltaista rasvaa…Mysteerisopassa ei ollut sattumia, pelkkää tummanharmaata lientä.
Moskovassa tilanne muuttui ja suomalaispataljoona sai hernesoppaa ja kolme päivää vapaata. Miehissä oli tyypillistä suomalaisuhoa, jota voimistettiin eväsviinoillakin. Tutkittiin punainen tori ja Kremlin portit ja Pyhän Vasilin katedraali.
Koittivat sitten vahtivuorot Moskovan Kremlissä. Kontrolli oli tarkkaa: milloin pölyhiukkanen formun selässä, milloin saapasvarressa olevinaan tahrapilkku. ”Aina kun pääsi tuon kiirastulen läpi, niin tuntui kuin suuri kivi olisi pudonnut hartehilta”, Herman muisteli.
Kruunajaispäivä koitti ja Herman pääsi joukkueensa kanssa erikoistehtävään vartioimaan, etteivät sivulliset pääsisi kirkkoon tapahtumaa seuraamaan. Seremonia oli pitkä, jota Mannerheimkin muisteli jälkeenpäin, että se oli ”rasittavin seremonia, jossa hän oli koskaan mukana: raska kalpa toisessa kädessä…seisoimme liikkumattomina yhdeksästä puoli kahteen”.
Kun uusi keisari asteli ulos kirkosta, kokemus ja näkymä oli sanoin kuvaamaton.Herman sai sen nähdä. Kärpännahkaisessa ja kultabrokadisessa kruunausviitassa ja kruunu päässään Hänen Majesteettinsa asteli kunniakatoksen alla.
Suomalaiset saivat kokea seuraavana päivänä järkytyksen, kun kansanjuhla Hodynkan kentällä ajautui kaaokseen. Arviolta 3000 ihmistä tallautui kuoliaaksi, sillä paikalle oli saapunut 700 000 ihmistä siinä toivossa, että he saavat juhlan kunniaksi jonkinlaisen eväsnyytin, jossa oli naulan painoinen eväsrinkilä, puoli naulaa lihamakkaraa, pussi makeisia ja pähkinöitä. Järjestäjät eivät olleet varautuneet niin suureen väkimäärään ja katastrofi oli valmis.
Tällainen järkytys ei hätkäyttänyt uuden keisaarin lähipiiriä, joka halusi järjestää suuret päivälliset ja tanssiaiset. Ranskan suurlähettilään järjestämiin juhliin Herman Kerttula lähti kymmenen sotilaan kunniavartiossa. Kohta seurasi Hermannin kannalta Moskovan matkan ikimuistoisin tapaus. Hänet komennettiin vartioimaan keisarin ja keisarinnan makuuhuoneen ovea.
”Paroni Mannerheim, ottakaa vaikka nuo kaksi tuolta oven suusta, me menemme keisarinnan kanssa lepäämään emmekä halua, että meitä häiritään”, keisari antoi tehtävän Mannerheimille.
Herman oli uransa huipulla. Mutta makuukamarista ei kuulunut enää ääniä. Vahdeilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä ja tajuissaan, sillä raskas tehtävä oli kestänyt tuntikausia. Vasta aamupäivällä Herman ja hänen toverinsa Antti vapautettiin tehtävästä.
Seppo Vainio kuvaa kirjassaan päähenkilöiden elämänvaiheita kruunajaisten jälkeen. Herman Kerttulan osalta hän mainitsee avioliiton Toholammilla Anna Oravalan kanssa. Avioliitosta syntyi kuusi lasta. Herman siirtyi 1910-luvulla Kaustiselle. Hän oli perustamassa vapaapalokuntaa ja suojeluskuntaa ja oli Kaustisen Pohjan-Vekkojen ensmmäinen rahastonhoitaja. Keski-Pohjanmaan Ouuskaupan hoitajana Kerttula toimi pari vuotta.
Herman oli myös vapaussoturina vapauttamassa Kokkolaa venäläisistä sotilaista 1918, sittemmin aktiivinen suojeluskuntalainen ja paikallispuolustuksen edelläkävijä. Herman Kerttula pyrki eduskuntaan IKL:n edustajana, ja oli kotipitäjänsä arvostettu merkkihenkilö kuolemaansa saakka 1947. Vaimonsa kotitaloa hän viljeli pitkään ja osallistui mm. Toholammin urheilukentän rakentamiseen, samoin maantien tekemiseen Ullavasta Toholammille.
PEKKA KIVELÄ
Kirjoittaja Seppo MT Vainio on Herman Kerttulan lapsenlapsenlapsi. Hän jäi eläkkeelle Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen pääopetajan tehtävästä. Herman: tarkk´ampuja ja keisarin vartija. Kustannus HD Inkoo. 2021 252 s.