Kertoja Väinö Timonen s. 1897 Kaustisella
Soli ollu semmonen hyvin paha pappi se Kalle-pappi. Ne kuluki siihen aikhan kinkerinpirosa eivätkä käynny kotona yöt; noli aina yötä siinä, joko tulivat siihen, misä aamulla kinkerit alako tai sitte, ko kinkerit oli loppunnu, yöpyvät ja taas muuttivat seuraavhan kinkeripiirhin. Ei ne kotona aina yötä käynny, niinko tämän ajan papit.
Kyllä soli muistaakseni Kalle-pappi, joka oli ollu semmonen vähä virallinenki sitte, niinko sen ajan papit oli, että niitä piti vähän nuin orijailla. Ja sitte soli täsä Jylhäsä ollu kinkerit siinä Aapan Jussilla, niin sanotusa Seksmannin talosa. Soli seksmanni se Jussi ja siinä ei ollukkaan sitte semmosta asianmukasta hyysikkää muuta ko vain joku semmonen päristyslauta ja sei oikeen papille sopinnu, ko hänen olis tarvinnu käyrä hyysikäsä.
Ja siinoli talon poika, niin sanottu Teirisen Leanteri sitte niin kans häthäinen, niin soli ruvennu tekehän sitte, koli kuullu, että papin pitää mennä hyysikhän, niin hyysikkää ja pappi orotti niin kauvan, että tehthin oikein sitte reikähyysikkä, että papin sopi sinne mennä. Soli ollu sitte vishin semmonen oikeen virallinen ja paha se pappi.
Niin se oli sitte oikhen se vanha seksmanni, soli vielä vanhempi asia ko tämä, josta minä nyt puhuin, soli oikeen tuola Seksmannin kankhalla, sieloli se Seksmannin Jukka, Juho, niin siihen aikhan sitte papit kinkereillä aina kokos semmosta kolehtia pakanalähetykshen. Hänki sitte semmosena porhomiehenä, seksmannimiehenä, ni ko pappi kokos sitä kolehtia, niin pennin pani siihen. Mutta sitte pappi jätti sen rahalautasen pöyrälle ja meni poies niin häntä rupes harmittahan, niin oli sanonnu, että joka on pakana, niin olokhon pakana, mutta pennini otan pois ja meni ja otti penninsä pois siitta papin lautaselta.
Ne on olhet papit vähän nuin virallisia ja kolokkoja, ettei niitä tohtinnu Kaustisellaka puhutella ko Kolanteri-vainaa, tämän nykysen Pollarin isän isä, tämän Eero Pollarin (kanttorin). Ja sitte Aron Matti eli Honkelin Matti, joka kans oli semmonen, joka uskalsi pappia puhutella.
Yks hupanen juttu siittä Kolanterista, mutta sitä ei passaa lehthen panna, mutta tulukhon mainituks täsä. Tämä vanha Kolanteri oli, vielä niin nuorena, että hällä oli lapsia, sitte oli tullu kylyvöaika, niin tultu sanohan, että nyt pitää lähtiä viemhän lasta ristille. Ja Kolanteri oli sanonnu, että en minä ainaka lähe, ennenkö minä saan tämän ohoran kylyvetyks.
Sitte oli saannu sen ohoran kylyvetyks, no sillon hevosella kuliethin ja soli Kolalta pitkä matka, toistakymmentä kilometriä ja hän myöhäshen oli pellolla, niin soli ollu kello jo yhentoista ajat iltasella sielä puolenyön maisa, ko Kolanteri tuli sitte lapsen kans pappilhan kastattahan lasta.
Soli kaikkein pappein tuttu, niin sitte pappi oli sanonnu, että no miks hän nyt näin myöhäsellä toi sen lapsen, että miksei hän tuonnu aikasemmin päivällä, niin Kolanteri oli sanonnu, että eisunkhan sitä käynny ennen tuominen, ennenkö se pershestä tuli. Ja pappi toruhan, että no, no, Kolanteri, Kolanteri, mitäs sinä nuin rumia puhut, niin Kolanteri korias ja ihimetteli , että kah, ko en minä huomannu, että siinoli toinenki reikä.
Muistiin kirjasi Eino Isohanni