PELTOKANGAS, ARTTURI
20.2.1898 USA k. 20.8.1973 Kaustinen
Artturi Peltokangas syntyi Yhdysvalloissa East Tawas-nimisessä kaupungissa Michiganin osavaltiossa kaustislaissyntyisen äidin ja himankalaissyntyisen isän vanhimpana poikana. Artturi muutti varsin pian äitinsä ja sisarustensa kanssa Kaustiselle Järvelän kylälle. Hän jäi orvoksi 13-vuotiaana, mutta pestautui varsin nuorena talollisten rengiksi mm. Jussi Virkkalan eli kuuluisan maanviljelijän ja viulupelimannin Ylitalon Jussin palveluskuntaan.
Artturi sai pian vaikutteita lukuisilta tuon ajan Kaustisen parhaimmilta pelimanneilta kuten Viljami Jylhältä, Antti Järvelältä, Antti Myllykankaalta, ja Friiti Ojalalta. Artturi liikkui paljon Viljami Jylhän kanssa ostamassa nahkoja ja tutustui myös tämän poikaan eli serkkuunsa Konsta Jylhään.
Artturi soitteli ja lauleli mm. tyypillisiä piirileikkilauluja kanteleella säestäen naapurissa riiuureissullaan. Vävykokelaana hän osoitti miehisyytensä hakkaamalla yhden päivän aikana 32 kuution rankakuorman polttopuiksi. Kaipuu isoon maailmaan veti Artturia puoleensa ja hän muutti aluksi Kanadaan ja sitten pian synnyinsijoilleen Minnesotaan.
Iltaisin raskaiden työpäivien päätteeksi Artturi Peltokangas soitteli haaleilla yhdessä viulua soittavan enonsa Jussi Jylhän ja banjoa soittavan osuuskaupan työntekijän kanssa. Vakiokappaleena oli enolta opittu Ameriikan polkka.
Amerikassa soitettu musiikki teki Artturiin lähtemättömän vaikutuksen. Kaustislaiset sävelmät saivat seurakseen mm. Henry Fordin sottiisin, joka löytyi autokuninkaan kustantamasta nuottikirjasta. Enoltaan hän oppi myös Karoliinan kuun (Carolina Moon) ja iltamat päättyivät yleensä kappaleeseen Home Sweet Home.
Artturi Peltokankaan oli aika palata kotiin 1934 vaimonsa Selman (Järvelä) ja poikansa Uolevin luokse (s. 1922). Amerikka ei antanut sitä, mitä hän oli lähtenyt hakemaan. Mukana oli vain viulu, mutta Oosin tilasta Järvelässä tuli työmaa ja Järvelän pelimanneista hänelle elinikäinen harrastus. Lukuisat olivat esimerkiksi häät, joskus jopa kolmipäiväiset, joissa Artturi soitti purppuria yhdessä Johannes ja Eino Järvelän ja Lauri Tunkkarin kanssa.
Kaustisen kansanmusiikkijuhliin Artturi Peltokangas osallistui alkuvuosina innokkaasti. Hänen tunnettiin repäisevästä soittomeiningistä, mutta yhtälailla hän saattoi harrastaa hengellistä musiikkia. Karskin ulkokuoren alla Artturi omasi herkän mielenlaadun.
Edit: Esko Toivonen: Viulujen ja naularistien Kaustinen, Jyväskylä 1995.
Kuvat: Aulikki Naaranlahden albumista