Armas Järvelä
Kaarlo Armas Ensio Järvelä (1918–2002) oli syntyisin ”Kivikankhalta”, Kaustisen Varilan kylästä. Hän oli vanhin perheen kolmesta lapsesta. Eino Järvelä (s.1920), joka oli poikien luokkatoveri, muistaa Armaan ja tämän veljen Aaron koulupoikina kerran tehneen nk. Jussin tuvan päätyyn suuren, puoli seinää peittäneen jouluaiheisen maalauksen. Heidän opettajansa Inkeri Koskimies oli vaikuttunut työstä ja kehotti poikia hakeutumaan alalle, jossa taiteilijan lahjoille on käyttöä.
Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla Armas Järvelä työskenteli Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan (KPO) mainospäällikkönä Kokkolassa. Hän toimi myös kuvataiteen parissa ja oli mm. perustamassa Kokkolan kuvataideyhdistystä. Lahden ja Kuopion kautta Järvelä siirtyi SOK:n Helsingin tehtaiden mainoshoitajaksi vuonna 1956. Tässä toimessa hän työskenteli yli 25 vuotta. Hieman ennen eläkkeelle jäämistään Järvelä siirtyi vuonna 1983 kahvipaahtimon mainospäälliköksi.
Armas Järvelä harrasti maalaamisen lisäksi mm. shakkia ja yleisurheilua, joista jälkimmäisessä hän pärjäsi hyvin. Helsingin Olympialaisten olympiasoihtua Järvelä kantoi Kokkolan alueella noin kilometrin verran.
Järvelän mieluisimpia harrastuksia oli kuitenkin perhosten keräily ja tutkimus, joka alkoi systemaattisesti kesällä 1960. Hän keräsi näytteitä Suomessa ja ulkomaanmatkoillaan. Havainnot hän kirjasi tarkasti, jotta niistä olisi hyötyä tutkimukselle. Järvelä toimi aktiivisesti Suomen Perhostutkijain seurassa.
”Perhosintoon lienee alkusyynä se, että perhoset ovat niin tavattoman kauniita ja monilukuisia. Sittemmin mukaan on tullut keräyshimo; täytyy saada haalituksi itselleen mahdollisimman monta sorttia perhosia.”
Toukalle kelpasi tunturikoivu
Armas Järvelä, kuten muutkin taitavat perhosharrastajat, kasvatti toukista harvinaisuuksia. Järvelän arkistosta löytyy seuraavanlainen tarina idäntäplämittarista mahdollisesti vuodelta 1975:
”Lomaspilis opis -mittariperhonen on itäinen laji, jota ei ole Etelä- eikä Keski-Euroopassa. Perhonen on erittäin paikallinen ja esiintyy siellä täällä lähinnä Itä-Suomessa. Toukka oli kirjallisuuden mukaan tuntematon. Järvelä onnistui saamaan sekä koiras- että naarasperhosen samanaikaisesti. Hän pani perhoset läpinäkyvään muovipussiin ja laittoi sinne monenlaisia kasveja, jotta näkisi mille kasville naaras mahdollisesti munii munansa. Runsaan viikon kuluttua perhonen muni munansa koivun lehtien reunan loviin, tavallisesti 1 muna loveen. Sopivan ajan kuluttua munista kuoriutui pieniä toukkia, jotka söivät lehden reunaosiin pieniä reikiä. Toukat söivät vain koivua, muu ruoka ei kelvannut. Armas kuljetti toukkia Lapin perhosmatkallaan ja tarjosi tunturikoivua ruoaksi. Näytti kelpaavan, tosin matkan aikana toukista kuoli noin puolet. Matkan jälkeen osa toukista koteloitui ja yhdestä näistä ryömi esiin mustavalkoinen perhonen, aito L. opis.”
Armas Järvelä kesällä 1980. Kuva: Matti Aronen.
Kuvat ja aineistot: Kieppi – Kokkolan luonnontieteellinen museo
