Julkaisemme nyt toisen osan Heikki Salon laatimasta Kaustisen historiasta. Ensimmäinen osa on luettavissa tämän linkin takaa.
Kiertokoulun opettaja Heikki Salo syntyi Kaustisella tammikuun 11. päivänä 1853. Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän ja kuoli 88-vuotiaana 23. toukokuuta 1941. Salo oli erittäin kiinnostunut historiasta ja hän teki tarkkoja muistinpanoja erityisesti seurakunnan vaiheista. Vuonna 1926 Salo kirjoitti ”Kaustisen historia” -nimisen koosteen, jotka perustuivat hänen omiin muistiinpanoihinsa. Arvid Virkkala kirjoitti käsinkirjoitetut muistiinpanot koneella puhtaaksi.
Tämä tarina on säilynyt ja luettavuuden parantamiseksi olen stilisoinut tekstit puuttumatta asiasisältöön. Risto Känsälä on myös tarkistanut tekstin vuonna 2024 ja tehnyt muutamia korjauksia. On huomattava, että Salon tekstistä vanhimmat ovat useimmiten perimätietoa, huhuja ja kuultua joltakin toiselta ihmiseltä. Mahdolliset virheet jäävät tutkijoiden selvitettäviksi.
– Pekka Kivelä, marraskuu 2024
Kaustisen historia, osa 2
Kirjoittanut opettaja Heikki Salo
Ruumhin varkaus ja kirkon rakentamista
Kerrotaan sitten riidasta kirkon paikasta, kun Yliveteli, Kaustinen, Perho ja Halsua erotettiin Kokkolan pitäjästä vuonna 1639. Ensin oli aikomus perustaa kirkko Kaustiselle Kappelin mäelle. Rakennustyöt oli jo aloitettu ja kivijalkakin jossain määrin valmis. Paikka oli suunnilleen siinä kohtaa, missä nykyään sijaitsevat Matti Kunkaan karjahuoneet sekä Alfred Rääfin kartanotontin alaosa, sillä kivijalan jäänteitä on ollut vielä näkyvissä 1850-60 -luvulla. Riitaisuus yliveteliläisten ja kaustislaisten välillä oli tietysti kestänyt jo jonkin vuoden. Lupa kirkon rakentamiseen oli saatu Ruotsin kuningattarelta Kristiinalta, Kustaa II Adolfin tyttäreltä, joka lahjoitti kirkon kellon ja messukasukan.
Kun riita kesti ja kirkon rakentaminen Kaustisella keskeytyi niin kerrotaan, että tehtiin sopimus, että kirkko rakennetaan siihen kylään, josta kylästä ensimmäinen ihminen kuolee. Kaustiselta kuoli ensin ihminen, mutta veteliläiset varastivat ruumiin yöllä ja saivat tällä petoksella kirkon Yliveteliin. Näin kaustislaiset joutuivat rakentamaan kirkkonsa Yliveteliin joen rannalle. Tämä ensimmäinen kirkko oli suora pytinki.
Vuosien kuluttua kun kansa lisääntyi, tämä kirkko kävi ahtaaksi niin, että kuulijakunnan täytyi pysyä osaksi kirkon ulkopuolella, kuuluihan kirkkokansaan Yliveteli, Kaustinen, Halsua ja Perho. Näin ollen piti rakentaa uusi kirkko.
Kun toinen kirkko rakennettiin joen rannalle Yliveteliin, oli vuosi 1700 ja talvi oli ankaran kylmä ja kevät pitkä niin, että Erkinpäivänä (18.5.) ajettiin vielä kirkon hirsiä pitkin joen jäätä. Ylivetelin kirkon saarnatuolin kannattimena oli puusta tehty vankka ukon kuva, joka oli muodoltaan Kampelin isännän näköinen. Tämä oli ollut yksi ruumhinvarkaista. Puu-ukko oli myöhemmin vaivaisukkona. Nyt se on museossa Helsingissä. Liekö ollut jonkin puolueen ministerinä? Ehkä kommunisti!
Vuonna 1774 tammikuun 9. pnä oli kokous, jolloin kaustislaiset ehdottivat, että saisivat perustaa oman seurakuntansa ja kirkon. Tähän eivät vielä kaikki suostuneet. Kokkolan kirkkoherra oli sitä mieltä, että kirkko oli rakennettava. Häntä kannatti rakennusmestari Matti Jaakonpoika Lillhonga. Kaustislaiset vain miettivät oman kirkon rakentamista ja syyskuun 9. pnä 1776 antoi Ruotsin kuningas Kustaa Adolf III luvan perustaa oma seurakunta, kun Kokkolan kirkkoherra oli ottanut asiakseen ajaa asian perille.
Niin lähtivät Kaustisen miehet Ruotsiin. Näistä miehistä yksi oli Matti Kuorikoski. Hän oli sorvannut rukin viedäkseen sen kuninkaalle lahjaksi. Ruotsiin tultuaan kuningas ei ollut linnassaan. Matti meni puuliiteriin ja vuoli kuninkaan lapsille puuhevosia. Kun kuningas saapui linnaansa, lapset näyttivät puuhevosiaan hänelle. Kuningas kyseli ihmetellen, mistä lapset olivat ne saaneet. Lapset vastasivat, että vieras ukko tekee niitä puuliiterissä. Kuningas vaati vierasta tulemaan puheilleen. Siellä sitten keskusteltiin kirkkoasiasta. Erottuaan Matti lahjoitti rukin kuningattarelle. Kuningas lahjoitti Matille kaksi alttaripeiliä, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme. Myös kaksi kahden kannun vetoista viinin säilytyslasia saatiin.
Kun kaustislaiset erosivat Ylivetelistä, pidettiin perinnönjako kirkon omaisuudesta. Kaustislaiset tahtoivat tasajakoa ja pyysivät keskimmäistä kirkonkelloa, mutta he luopuivat kellosta, kun heille luvattiin puolet kirkon rahoista. Kirkolla oli tietenkin jonkin verran rahoja, koska pienistäkin rikoksista piti maksaa sakkoa kirkolle. Nyt jäivät Perho ja Halsua vielä Ylivetelin kanssa yhdeksi kappeliksi.
Perho erkani Ylivetelistä vuonna 1780, jolloin Kaustiselle tehtiin kellotapuli. Jo vuonna 1777 oli Kaustisella oma kirkko Kappelin mäellä. Ensimmäinen kirkko seisoi siinä 83 vuotta, sen oli rakentanut Matti Jaakonpoika Lillhonga. (Toim huom: Myöhemmän tutkimuksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa (RK). Ensimmäinen pappi oli Kaarlo Borg. Kaustisen toiseen kirkkoon tehtiin kivijalka hakatuista kivistä 1859 ja se on seisonut Kappelin mäellä tähän vuoteen 1926 mennessä 67 vuotta.
Toisen kirkon rakensi Jaakko Kuorikoski eli Rauma. Kun ensimmäinen kirkko rakettiin niin Juho Peltoniemi oli vienyt yhden neirinurkan (jiirin) kivijalasta räystääseen asti. Rakennusmestari hyväksyi tämän työn mielihyvällä ja pani tämän uuden seurakunnan kirkonvartijaksi eli vehtariksi. Tämä vehtarin arvo pysyi tällä suvulla polvesta polveen aina vuoteen 1875.
Pappila perustettiin Nikulan kylän takamaille 10 kilometriä kirkolta ja kolme kilometriä kylästä. Soiden ympäröimä ja vailla kulkutietä kun oli, pantiin puustellin nimeksi Sortola. Pappi Kaarlo Borg ei suostunut lähtemään asumaan Sortolaan etäisyyden ja tiettömyyden takia.
Vuonna 1781 vaihdettiin papin virkataloksi Ali-Kentala, jonka omisti Daniel Matinpoika ja vaimonsa Anna Juhontytär Kentala. Daniel Kentala muutti Sortolaan ja pappi sai virkatalokseen Kentalan, joka on edelleen virkatalona. Daniel puolestaan sai Sortolan Nikulan ja Kuorikosken asukkaille ja itse muutti Karstulan pitäjän Ohramäkeen.
Kirkon ensimmäinen pöytäkirja on laadittu 6.6.1779, jolloin Kokkolan kirkkoherra oli ollut Jakob Chydenius ja Kaustisen kappalaisena Jakob Simelius. Myös Anders Chydenius näkyy olleen vielä elossa 1789 alussa pöytäkirjan mukaan. Vuonna 1818 oli Kaustisen kappalaisena Kaarlo Johan Nordling ja hän näkyi olleen Kaustisella vielä vuonna 1830, samoin Kaarlo Fredrik Ervast 1832 ja samana vuonna tuli myös Erik Röyttervall ja sen jälkeen Isak Hedberg hoiti virkaa vuoteen 1841. Sen jälkeen vuonna 1846 astui virkaan Per G. Rimbom.
Ensimmäinen suomenkielinen kirkon pöytäkirja on tehty 1859. Se kuului näin: 2. pykälä: ”Päätettiin, että ensi kesänä kirkon portaita tehdään etelä- ja länsipuolen ovien eteen hakatuista kivistä ja sakariston porras puusta. Kukin hankkii sulan aikana kivet ja tuo ne talven aikana valmistettuina. ” Seurakunnan puolesta B.G. Rimbom, Matti Kettu, Mats Rauma, Matti Kuorikoski, Matti Penttilä, Johan Henrik Varila (edellisillä puumerkki) Jakob Rauma omakätisesti Pykmestari.
Marraskuun 20, vuonna 1859 oli kirkonkokous, jossa pyydettiin saada kirkkoherra Kaustiselle kappalaisen kuoleman jälkeen. Vuonna 1860 myytiin lukkarin puustelli Järvelän takaa Elias ja Joonas Varilalle 410 ruplan hinnasta. Samana vuonna oli kysymys, josko Matti Jylhä otetaan seurakuntaan, koska Matti oli ollut poissa Viipurin puolessa 24 vuotta ja ottanut sieltä vaimon. Lupaa ei annettu tässä kokouksessa.
Samoin pyysi Juho Juhonpoika Haapasalo Ylivetelistä päästä sisälle seurakuntaan, mikä hyväksyttiin Jaakko Känsäkangas ja Matti Kolabäck takuumiehinään. Oli myös kysymys 1860, voidaanko liittyä yleiseen maalaispalovakuutukseen. Pohdittiin myös, voiko seurakunta korvata niille jollakin tavalla, joiden viljat olivat turmeltuneet. Tähän ei suostuttu.
Vuonna 1861 pyysivät muutamat kaustislaiset päästä erilleen Kokkolan käräjäkunnasta, mihin kokous ei myöntynyt. Sinä vuonna valittiin paloapukomitea, jonka esimieheksi valittiin seppä Abraham Björck. Vuonna 1862 nimismies Stenfors käski, että tanhuat pitää luoda auki pitäjän teillä. Tätä kaskyä ei toteltu.
Vuonna 1863 saivat kaustislaiset kruunulta 170 tynnyriä ohran siementä lainaksi, korko oli kaksi kappaa tynnyriltä. Kunnanhallitus perustettiin Kaustiselle 1868, jolloin kuntakokouksen puheenjohtajana oli B.G. Rimbom ja kunnallislautakunnan esimiehenä Joonas Rauma. Seuraavana vuonna määrättiin sakko salaviinan poltosta eikä rikollinen saanut kahteen vuoteen jyviä lainamakasiinista.
Kansakoulun perustamiskysymys oli ensi kertaa esillä. Seuraavana löytyy kirkonkirjasta merkintä, että Juho Vintturille annettiin anteeksi tämän 10 jyvätynnyrin laina makasiinista. Samana vuonna kuoli Kaustisen viimeinen kappalainen B.G. Ringbom, ja siksi pyydettiin Ikaalisten kappalaista Vihtor Sandelinia kirkkoherraksi, mutta saaliin himo johtikin hänet Kruunupyyhyn. Vuonna 1871 tuli armovuoden saarnaajaksi Chr. Sjöblom. Samana vuonna ehdotettiin kiertokoulun perustamista.
Vuonna 1872 suositeltiin, että kun kirkon kynttilöiksi oli kerätty yksi taloa kohden, nyt koottaisin kynttiläraha kinkereillä kolme penniä ripeillä käynyttä kohden. Vuonna 1874 päätettiin kerätä kolehti graduaalivirren aikana saarnan päätteeksi. Samana vuonna kirkkoväärti Matti Kettu kuoli ja uudeksi kirkkoväärtiksi valittiin Abraham Kentala, jolle maksettiin palkkaa 25 markkaa vuodessa.
Seurakunta päätti 1875, ettei se halua kiertokoulua millään ehdolla rajojensa sisään. Sinä vuonna oli kirkon katto katettava huovalla, ja 1.5. astui ensimäinen kirkkoherra G.G. Forsman virkaansa Kirkko maalattiin päältä ja sisusta korjattiin. Kirkkoa maalatessa kirkon telineet pettivät ja useita miehiä loukkaantui pudotessaan, Matti Luoma, Kaarlo Kentala ja Erkki Puusaari pahiten. Vuonna 1876 kirkon vehtari Juho Peltoniemi kuoli, ja hänen sijalleen tuli Antti Kangas. Hänen tuli pitää pienten ja isompien lasten koulua kymmenen viikkoa talven aikana.
Seuraavana vuonna 1877 kirkonkokous päätti, että maahanpanijaisia eli hautajaisia sai pitää kirkon läheisyydessä, mutta viinan antaminen oli supistettava kahteen pikariryyppyyn, kun sitä oli ennen tarjottu suuremmilla astioilla eli skooleilla. Kokouksen allekirjoittivat kirkkoherra G. Forsman, Matti Varila, Abraham Kentala ja lautamies Heikki Puumala. Päätettiin antaa maalaustelineiltä pudonneille ja pahimmin loukkaantuneille korvausta. Erkki Puusaari sai 40 markkaa, Kaarle Kentala 30 markkaa ja Matti Luoma 22 markkaa.
Vuonna 1878 oli käräjät Puumalan talossa ja samana vuonna vanhaa hautausmaata laajennettiin. Uudet virsikirjat otettiin käyttöön 1880. Samana vuonna kirkon pieni kello särkyi. Seuraavana vuonna ehdotettiin, että otettaisiin uusi katekismus käyttöön, mutta tyydyttiin kuitenkin vanhaan Svebiliukseen. Ehdotettiin myös uuden lumireen hankkimista.
Vuonna 1882 hankittin uusi pikkukello Pietarista. Samana vuonna perustettiin kiertokoulu. Seuraavana vuonna päätettiin laittaa kirkontorniin ukkosenjohdatin. Uusi haudankaivaja valittiin. Vuonna 1882 oli kirkkoherra Forsman muuttanut Turkuun asessoriksi, ja hänen tilalleen tuli virkaatekeväksi K.P. Elenius.
Kiertokoulu saatiin vihdoin alkuun ja keskusteltiin urkujen hankkimisesta kirkkoon. Kirkkoväärtiksi valittiin Juho Rääf, sen sijaan Elenius muutti Laihialle ja hänen sijaansa vt. kirkkoherraksi valittiin J. Snellman.
Uusi Holminiemen hautausmaa saatiin kuntoon 1889. Kaarlo Krohn valittiin uudeksi kirkkoherrraksi 1891. Vuonna 1894 kuoli keisari Aleksanteri III. Seurakunnassa päätettiin pitäytyä vanhassa Svebiliuksen katekismuksessa, sitä käytettiin kotona, rippikoulussa sekä kansa- ja kiertokoulussa. Kaarlo Korpela oli kirkkoherran apulaisena ja samassa tehtävässä seuraavana vuonna olivat K.L. Ahlman ja Juho Lauronen.
Vuonna 1898 kirkkoväärtiksi tuli Juho Luomala. Samana vuonna laitettiin kirkkoon kamiinat, jotka maksoivat 974 markkaa. Antti Kangas valittiin 1900 vt. kirkkoherraksi, seuraavana vuonna kuoli kirkkoherra Krohn. Matti Juoperi otettiin samana vuonna haudankaivajaksi. Vuonna 1903 oli Antti Haikola vt. kirkkoherrana, ja 1904 lukkariksi valittiin Mikko Pyy ja samana vuonna tuli kirkkoherraksi K.F. Strömmer.