Niihin aikoihin kun Sputnik-avaruusalus ammuttiin avaruuteen, konstaapeli Erkki Mansikka-aho jännitti, valitaanko hänet Kaustiselle poliisiksi. Kyllä valittiin, ja Evijärvellä 1927 syntynyt konstaapeli muutti Pirkko-vaimonsa ja lastensa kanssa Kaustiselle Jyväskylästä. Kirjoitettiin siis vuosi 1957.
Alkoi pitkä ja värikäs työura, joka päättyi vuonna 1980. Tätä uraa Kaustisella ja koko jokilaaksossa muistellaan lämpimin tuntein. Mansikka-aho oli niitä poliiseja, johon voitiin aina turvautua vaikeissa paikoissa.
Nyt 95-vuotiaana Erkki viettää eläkeläisen elämää synnyintanhuvillaan Evijärvellä pari vuotta vanhemman Pirkkonsa kanssa. Yhteistä liittoa on kestänyt 71 vuotta.
Poliisin uran Mansikka-aho oli aloittanut jo 1948 Jyväskylässä. Hän oli ensin järjestyspoliisina ja sitten rikospoliisissa. Kaustinen oli toki tuttu paikka, jonka kentällä salskea nuorukainen oli urheillut jo sota-aikana juosten kilpaa ja työntäen kuulaa. Sata metriä meni 11,8 ja kuula lensi 14,20 Jyväkylässä mukaan tuli paini, jossa Erkki otti useita piirinmestaruuksia ja oli mukana jopa poliisien maajoukkueessa. Kun sitten kerran Kivijärvellä oli palkintona kaksipäiväisistä kisoista vain vaatimaton tinapytty, Erkki pohti, onkohan tässä järkeä.
Mutta Kaustislaiset saivat Mansikka-ahosta paitsi riuskan, polkupyörällä liikkuvan poliisin myös vahvan ankkurin painijoukkueeseen myös pyssylyöjän pesäpallokentälle.
Vetelin piirin nimismiehenä ja Erkin esimiehenä vaikutti tuohon aikaan Aare Orhanen. Tämä muutti kanslistinsa Vieno Kaustisen kanssa Tunkkarilta Kaustisen virastotaloon 1962. Orhanen oli Mansikka-ahon mielestä hänen paras esimiehensä, oikeudenmukainen, ehdottoman raitis ja reilu.
Hän johti mm.ulosottoon liittyviä huutokauppoja ja oli niissä erittäin empaattinen usein jopa valtuuksiaan ylittäen. Niistä saattoi tulla lääninhallitukselta huomautuksia, mutta Orhanen oli velallisten suhteen pitkämielinen, jopa niin, että joutui kerran itse maksamaan velallisen puolesta ulosottoja. Onneksi tämä reiluus palkittiin myöhemmin, kun velallisen pojat hyvittivät Orhaselle asian.
Orhasen ja Toivo Vähäkainun kanssa Mansikka-aho päätti ottaa kerran kiinni pontikankeittäjän. Miehet piiloutuivat pontikkapannun lähimaastoon ja antoivat kokin ryhtyä ensin keittopuuhiin. Silloin Orhanen ryntäsi ketteränä paikalle, jolloin kokki lähti karkuun. Orhanen juoksi perään ja hyppäsi kokin selkään. Tällä tavalla juoksu jatkui satakunta metriä, kunnes Mansikka-aho saavutti parivaljakon.
Olispa ollut kamera! sanoo Mansikka-aho.
Kerran hän oli toivorikkaana tuonut löytämästään pontikkapannusta puusta sorvatut putket ja muut välineet ja tarjosi niitä Kaustisen kotiseutumuseolle, mutta tällaiset erikoisuudet eivät kelvanneet.
Kerran taas joku keittäjä oli ilmestynyt poliisiasemalle, ja tehnyt rikosilmoituksen, koska häneltä oli varastettu seitsemän pulloa pontikkaa, vaikka oli ne hyvin kätkenyt Nuolisen taakse sammaleeseen. Keittäjä oli vakuuttanut, että ”rehellisyys ennen kaikkea”. No tutkiahan se piti ilman muuta, Mansikka-aho naurahtaa.
Aare Orhasen nuukuus oli todellakin totta. Se tuli viimeistään ilmi miljoonaomaisuutena hänen kuoltuaan. Aina kun poliisin autoa piti viedä Seinäjoelle ennen pääsiäistä huoltoon, Orhanen hyppäsi kyytiin ja pääsi näin sukuloimaan samalla. Kerran seurue joutui kääntymään Räyringistä takaisin, koska Orhanen muisti yhtäkkiä, että seinäkello oli jäänyt pysäyttämättä matkan ajaksi!
Täysraittius oli yksi Orhasen ominaisuuksia. Kerran oli joukko istumassa saunailtaa emäntäkoululla suuunnistuskisan jälkeen. Orhanen tuli itse lenkiltä ja valitteli janoaan. Hänellekin oli tarjolla yksi pullo keskiolutta. – Kun oikein ajattelen, minulla ei taida ollakaan jano, sanoi Orhanen.
Vieno Kaustinen oli nimismiehen tunnontarkka aisapari. Erkki Mansikka-aho muistaa, miten Vieno oli äärettömän huolellinen kaikessa työssään. Siihen kuului muun muassa ulosottojen tilitykset eteenpäin. Hän leimasi myös oravannahat ja maksoi tapporahat ketunpyytäjille. Hänen käsialansa oli taidetta, ja sen saivat havaita ajokorttien ja passien hakijat monina vuosina.
Erkki Mansikka-ahon työhön ei juuri mahtunut vapaapäiviä, sillä hän joutui olemaan yksinään poliisiasemalla kymmenisen vuotta. Sitten saatiin vuosien varrella avuksi Markku Sillanpää, Väinö Onnela, Toivo Vähäkainu, Jorma Lönnmark, Allan Karvonen, Rainer Aho sekä Pentti Lassila.
Mutta alkuun hän sai työtehtävät useimmiten puhelimitse, ja poissa ollessa vaimo otti niitä vastaan. Puhelinkeskuksen merkitys oli myös suuri ja hän yritti muistaa kertoa aina keskuksen hoitajille, missä on liikkeellä.
Ylinopeuksiakin alettiin valvoa jo ennen kuin tutkat saatiin käytöön. Melkoisen rysän poliisit tekivät kerran Tunkkarille, kun suuri joukko motoristeja oli matkalla Kokkolaan. Konstaapelit kirjoittivat 42 ylinopeussakkoa! Matti Ahdeoja taisi olla silloin nimismiehenä. Tämä oli hyvä esimies, mutta Erkin mielestä turhan innokas sakottamaan autoilijoita.
Eräänä syksyisenä yönä KPO:n myymälänhoitaja Lauri Ruuska herätti ja kertoi, että myymälään oli murtauduttu, näyteikkuna rikottu ja sieltä oli viety aseita. Erkki kiiruhti paikalle, jolloin ryöstäjän kuplavolkkari ilmestyi Köyhäjoen suunnasta ja häipyi kovaa valtatie 13:lle. Erkki ajoi vastaan Varilaan, jolloin ryöstäjä kääntyi nopeasti takaisin Kokkolan suuntaan. Erkki joutui väistämään hyppäämällä konepellin päälle. Syntyneessä kahinassa hän joutui ampumaan. Se olikin ainoa kerta, jolloin hän oli käyttänyt asetta koko virkaurallaan. Onneksi luoti oli osunut vain housun lahkeeseen.
Ryöstäjä jatkoi ajamalla Kokkolan suuntaan. Auton valokeilat paljastivat, että kuski oli ajanut ojaan. Auto löytyi nopeasti, samoin aseet. Konna oli ehtinyt häipyä metsään. Jonkin ajan kuluttua Ojalan Matti soitti kansanopistolta, että mitä hän tekee, sinne ilmestyi nuori mies, joka ei osannut kertoa, millä asioilla liikkuu.
Mansikka-aho haki nuoren miehen kansanopistolta. Nuorukainen joutui tietenkin käräjille. Paljastui, että ryöstäjä olisi ollut ajamassa varastetulla autollaan tyttökaverinsa luo Kokkolaan ilmeisenä tarkoituksena tehdä tälle väkivaltaa. Välit oli kuulemma menneet poikki.
Noihin aikoihin Mansikka-aho joutui joskus selvittämään hirven salakaatoja. Näin tapahtui etenkin Perhon Mökälässä, jossa asutustilalliset joutuivat raatamaan elantonsa eteen. Eräs naapuripitäjän miekkonen oli sitten jo kuolinvuoteella ja Erkki pätti käydä tätä tervehtimässä. Potilas oli uskoutunut poliisille, ”ettei ne salakaadot ole likimainkaan kaikki minun, mutta kyllä ne minun kiväärillä ammuttiin”. Toinen, 14 kertaa linnassa lusinut pontikankeittäjä tunnusti puolestaan, että aika monta kertaa hän oli ottanut syyt niskoilleen, koska tiesi varsinaisen tehtailijan taloudellisen ahdingon. Hän oli joutilaampi mies menemään vankilaan.
Pidätetty pontikankeittäjä odotteli joskus putkassa, milloin hänen asiansa käsiteltäsiin. Tämä valitteli Orhaselle, että aika tulee pitkäksi. Eikö olisi mitään töitä odotellessa. Orhanen vastasi, että auta Vienoa kääntämään vanhoja kirjekuoria ja liimaa ne tapettiliisterillä uutta käyttöä varten. Niin tehtiin ja pidätetty vastaili jopa puhelimeen: ”Ei täällä ole ketään muuta kuin yks pidätetty ja liimailen täällä vain kirjekuoria aikani kuluksi.”
Poliisin tehtäviin kuului istua tietenkin myös käräjillä. Niitä istuttin Klaavulla Vetelissä. Kerran Mansikka-aho meni paikalle vähän myöhässä, kun rovasti Harri Pirilä oli jo pitämässä alkuhartautta. Lakituvan eteisessä istui pappia kyydissä ollut Virkkalan Otto, joka päivitteli Pobedan kannen tiivisteen palamista. Oton kanssa rupatellessa Pirilä tuli porstuaan ja tivasi, miksei poliisi tullut kuuntelemaan saarnaa. Otto pelasti Erkin tilanteesta ja sanoi nopeasti, että kyllä täällä on kaiken aikaa kuunneltu, oli oikein tilanteeseen sopiva puhe!
Perheväkivaltaankin poliisi joutui joskus puuttumaan. Eräs vanhahko pariskunta ryypiskeli ja miehellä oli paha taipumus kurittaa vaimoaan. Taas kerran tuli kotihälytys, jonne Erkki Lönnmarkin Jorman kanssa kiiruhti. Mansikka-ahoa pisti todella vihaksi. Han kiskaisi ukkelin housut kinttuihin ja pieksi tämän koivunrisuilla. Enää sen jälkeen ei tarvinnut asiaan puuttua.
Rovasti Pirilällä oli pappilan navetassa lehmiä. Erkki muistaa rovastia lämmöllä. Kerran Köyhäjoella rovasti oli kiirehtinyt kotiin lypsylle, jolloin isäntä oli tyynnytelyt, ettei sen lypsäminen niin tärkeää ole joka ilta. ”Mutta kun ne jäi jo aamullakin lypsämättä”, Pirilä oli sanonut. Joskus Pirilltä oli veronmaksut vähän myöhässä ja rovasti yritti kujeillaan sanoa Mansikka-aholle, että jospa en nyt peri sinulta virkatodistuksesta maksua, jos annat anteeksi nämä verojen myöhästymiset!
Jänismetsällä Erkki Mansikka-aho kävi usein Vesalan Eeron, Uusitalon Arvon ja Pajukankaan Kaunon kanssa. Kerran Eero ja Kauno ampuivat jänistä täsmälleen yhtä aikaa. Sanailuahan siitä tuli, kummalle jänis kuuluu. Molemmat vakuuttivat ampuneensa ja osuneensa. Kauno vei jäniksen kotiinsa ja nyljettyään sen toi Vesalalle kauppaan. Sitten miehet kolmistaan tarkastelivat, mihin haulit olivat osuneet ja kuka mahtoikaan olla kuolettavan laukauksen ampuja. ”Kauno on tarkka mies ja Eero taas koiranleuka, sanailua oli mukava kuunnella.”
Kaustisen iltaelämä oli parhammillaan aika vilkasta. Kerran Mansikka-ahot päättivät mennä Motelli Marjaanaan tanssimaan. Jo narikassa kävi ilmi, että pari miestä oli lähdössä ulos maksamatta ja Paavolan Kalevi oli järjestysmiehenä pinteessä näiden kanssa. Nikulan Leevi oli tulossa avuksi, kun toinen kavereista oli jo lyömässä isolla viinapullolla Leeviä päähän. Erkki ehti vetäistä oikean koukun kaverin leukaperiin. ”Jos ei Kaustisen sheriffi olisi tullut tanssimaan, minä olisin kuollut”, Leevi toisti moneen kertaan jälkeenpäin.
Kaustisen ensimmäiset festivaalit olivat tulossa ja järjestäjillä oli huoli, että kyläkuva olisi puhdas eivätkä mahdolliset viinamäen miehet herättäisi pahennusta, kun paikalle tulee lehdistöä ja arvovaltaisia vieraita. Järjestäjät esittivät nimismiehelle toiveen, jos poliisi voisi auttaa tässä tehtävässä. Tarkasteltuaan asiaa poliisi totesi, että eräällä mahdollisella kyläkuvan pilaajalla oli pari sakkoa maksamatta. Niinpä Mansikka-aho sai tehtävän kyyditä miekkonen Vaasan lääninvankilaan.
Mansikka-aho ajoi Vaasasta ensin Evijärvelle isäänsä katsomaan. Palattuaan illalla Kaustiselle, mies oli jo kylällä taas! Hänen veljensä oli maksanut rästisakot ja antanut vielä rahat taksikyytiin kotiin!
PEKKA KIVELÄ
KUVA Erkki Mansikka-ahon albumi
KUVA Erkki Mansikka-ahon albumi
