Kaustisen Pohjan-Veikkojen viime vuosisadan parhaaksi urheilijaksi valittiin taannoin seuran nettiäänestyksessä suunnistaja Matti Kattilakoski (s. 1945). Hänen saavutuksensa luettelo on suorastaan hengästyttävän pitkä. Matti on suunnistanut noin 60 vuotta, mihin ovat tietenkin syinä luja terveys, terveet elintavat sekä lajin suoma mahdollisuus mitata kuntoaan ja taitoaan iästä riippumatta.
Matti Kattilakoski on vaatimattomuuden perikuva, jonka hiljainen olemus harvoin paljastaa, mitä mies on kilpailuissa kokenut. Kaustisen Pohjan-Veikot on saanut oppia luottamaan siihen, että Matti tekee parhaansa, on sitten kyse Jukolan Viestin ankkuriosuudesta tai yksilömatkojen maailmanmestaruuskilpailusta.
Lähipiiri tietää Matin voimavarat ja vahvuudet. Matti Kattilakosken ominaisuuksista paras on ollut kautta uran hänen rautainen kuntonsa. Hän oli uransa huippuvuosina jopa maajoukkuevalmennuksessa ja päihitti kanssakilpailijansa juoksutesteissä. Vielä veteraanien MM-kultaa ottaessaan Matti teki juuri eniten pesäeroa kilpailijoihinsa raskaissa maastoissa. Suomessa hän on parhaimmillaan keskipohjalaisilla nevoilla.
Matin askel sopii maastoon, jossa hän pystyy pitämään vahdin lähes normaalijuoksunsa tasolla. Hänen menossaan on luontaista lahjakkuutta; juoksua on vaikea peesata, koska Matti venyttää ikään kuin viime hetkellä vielä jalkateräänsä eteenpäin. Vaikka askel on pitkä ja saattaa näyttää raskaalta, se on silti joutuisa. Kompassia Matti sanoo käyttävänsä keskimääräistä enemmän, mutta näkö ei ole enää nuoruusvuosien tasolla. Metsässä kukaan ei katso tyyliä, Matti Kattilakoski on lohduttautunut.
Matti Kattilakosken kunnianhimo menestyä suunnistajana ei ole ollut kuitenkaan aivan sataprosenttinen. Oman tilan hoitaminen Salonkylässä on hänelle ollut kaikki kaikessa, eikä hän kallistanut korvaansa aikanaan edes Ikaalisten suunnistusseuran houkutuksille, vaikka tarjolla oli työpaikka ja sen ajan huippuseuran haasteet ja mahdollisuudet. Matin periaatteena on aina ollut: ensin työ, sitten harrastukset..
Jotkut loukkaantumisetkin ovat Matin uralla haitanneet, mutta kevytrakenteinen, paljon kovaa tekevä mies jätti harvoin kisoja väliin. Paljon kertoo sekin, että Matti on osallistunut vuoteen 2013 mennessä Jukolan Viestiin 43 kertaa ja ollut vain kaksi kertaa pois, kun KP-V on ollut mukana.
1976 oli huippuvuosi
Matti Kattilakosken suunnistusura alkoi 11-12-vuotiaana Vetelin pm-kisoista. Nuoruusvuosina ja vähän myöhemmin Matti hiihti ja juoksi paljon. Kympillä Matti juoksi 1971 alle 32 minuuttia. Hiihdossa hän oli ottanut piirin viestimestaruuden jo alle 18-vuotiaisssa. Suunnistus oli kuitenkin päälaji, mitä Matti täydensi talvisin hiihtosuunnistuksella. Tässä lajissa tulikin sitten ensimmäinen SM-tason kulta vuonna 1976. Samana vuonna tuli hiihtosuunnistusviestissä SM-pronssia joukkueella, jossa Matin ohella olivat mukana Eero Kattilakoski ja Markku Sillanpää. Seuraavana vuonna Matti sai taas hiihtosuunnistuksen SM-pronssia.
Vuonna 1981 Matti Kattilakoski otti hiihtosuunnistuksen SM-kultaa 35-vuotiaiden hiihtosuunnistusviestissä yhdessä Heikki Pajukankaan ja Markku Sillanpään kanssa ja vielä yösuunnistuksen SM-kullan kaupan päälle Kokkolassa.
Vuotta 1976 Matti pitää parhaanaan, sillä menestystä tuli kaikissa lajeissa. Vuosi 1979 oli myös suunnistuksellisesti hyvä. Veteraanisarjojen arvokisamitaleissa Matilla on pitkä ketju. Vuonna 1986 hän oli yhdessä Juha Viitasalon ja Markku Sillanpään kanssa ottamassa SM-kultaa H43-sarjassa. Sama joukkue otti SM-pronssia H50-sarjassa 1996. SM-hopeaa Matti Kattilakoski sai pitkillä matkoilla H50 sarjassa 1997, SM-kultaa taas yösuunnistuksessa H50-sarjassa vuonna 1998. Tätä täydensivät SM-hopea ja –pronssi 1980 ja 1999 normaalimatkoilla.
Jokaisen suunnistajan haaveena on voittaa maailmanmestaruus. Matti Kattilakoskelle sellainen täysosuma tuli uuden vuosituhannen alkaessa, kun hän nappasi kultaa H55-sarjassa Uudessa Seelannissa vuonna 2000. Tätä luetteloa hän on jatkuvasti täydentänyt, ensin H55-sarjan SM-hopealla ja pronssilla, Australian MM-kisojen pronssilla H60-sarjassa vuonna 2009 ja toisella MM-kultamitalilla Saksasta H65-sarjassa vuonna 2012. Matti Kattilakosken mitalisarjaan voi perehtyä erikseen kirjan tilasto-osuudessa.
Kaikkiaan Matti Kattilakoskella on Suomen mestaruustason mitaleita 35, joista henkilökohtaisia 27 ja loput viestimitaleita. Lajissa ei ole juurikaan rahapalkintoja ja esinepalkinnotkin ovat käyneet vaatimattomiksi. Aluksi palkinnot olivat alpakkalusikoita, kiuluja ja pyttyjä. 1970- ja 80-luvuilla palkinnot paranivat, mutta kun nokkelimmat kilpailijat onnistuivat varaamaan palkintopöydiltä parhaat esineet, vaikka eivät ihan kärjessä olleetkaan, tuostakin tavasta luovuttiin. Pari vaihdepyörää, pirttikalusto sekä kolme televisiota ovat sentään jääneet mieleen.
Muistorikkain palkinto oli kuitenkin Himangan kilpailuista voitettu sianporsas, jonka Matti toi auton perässä säkissä kotiinsa. Lahjoittajana ollut Martti Pöntiö taputteli rehvakkaasti omaa vatsaansa ja sanoi porsasta luovuttaessaan, että tämmöinen siitä sitten jouluna tulee…
Lähteet
Pekka Kivelä: Sata vuotta Oivan jalanjäljillä. Kaustisen Pohjan-Veikot 1914-2014
Matti Kattilakosken haastattelu
Eero Kattilakosken haastattelu