(kirjoittanut Otmar Myllymäki 1970-luvulla)
Se on pitäjä Pohjanmaalla, jossa on kaksi jokea
hallan syntysijoja tervan poltto tantereita.
Pienempi Köyhäjoki nimeltänsä, vereltänsä hyvin vähäinen
vaatimaton varoiltansa, hengeltä sitkeä väkevä.
Viel´ on täällä miesten mahti, joilta säilyy pojille tahti,
joesta vähät eletään, rantoja sen hoiretaan.
Markunkoski, Perhon veret joutuin panee virtaamaan.
Mosalassa ruvis-parka moniks paloiks pärkyää.
Paloista synty pitäjän leipä, leipä rukhiinen lupaava,
jolla kasvoi kaustislaiset peltojansa raivaamaan.
Leivällä tällä, joskus leveävällä tairotkin esille tulevat.
Silloin saamme leheristä kiitokset poikaimme lukia.
Myllykoskella vetten vauhti turpiinihin ohjataan.
Energiaa joka paikan meille se nyt valmistaa.
Tääl´ on isäin vankat pohjat kansan soiton omat ohjat,
joita naisetkin vaalivat, patsastansa kukittavat.
Sävelten hurman, soiton tairon koko kansa tuntee sen
ken ois vielä tietämättä pitäjän tuon soittoisan.
Vaara uhkaa, hyvin suuri, murrettamme kohtahan
Pajalassa pesii juuri, äirinkieli, rautakattoin suojahan.
Oma murre, jota taitaa tuskin toista löytyä.
Kuultu on se miesten suista, jotka teki puista kirkkoa.
Pitäjämme synagoogan, tapulinki rakensivat.
Aulhisti Suomen maalle taitojaan he jakelivat.
Sieltä nousee pojanpoika meshän päin jo kasselee.
Kohta hakee rauran käteen, faarin luokse astelee.
Faari kertoo asioita, taattoin tekemistä töistä,
kylvää historian jyvää maahan pehmeään ja syvään.
Jospa silmä esi-isäin kassua sais ajan takaa.
Näkis kuinka jälkipolvet konevoimin vaot avaa.
Monta oli heillä huokausta, monta unetonta yötä.
Monta nöyrää rukousta, paljon, paljon tehtyä oli työtä.
Varjeli hyvä Luoja, autti ukkoin askeleita.
Kuuli syvät huokaukset, perille tulleet rukoukset.
Säästi pitäjän meille. Onpas perintö arvokas meillä,
josta KIITOS hälle LUOJALLE ylimmälle.
….
(Terttu Känsäkangas kirjoittaa:
Otmar Myllymäki (1926-2004) käytti itse nimeä Otmar Mäki. Kirjoitti mm.kronikoita)