Risto Känsälän puhe 1.9.2024
Hyvät juhlivan Kaustisen Marttayhdistyksen martat, hyvät juhlavieraat.
Millaiseen maailmaan tänään 95-vuotista taivaltaan juhliva Kaustisen marttayhdistys syntyi? 1800-luvun loppuvuosikymmenet olivat monenlaisen yhdistystoiminnan viriämisen vilkasta aikaa sekä kaupungeissa että varsinkin maaseudulla. Tuolloin saivat alkunsa nuorisoseurat, maanviljelysseurat, pienviljelijä-yhdistykset, ori- ja sonniyhdistykset ja monet muut. Osuuskauppoja perustettiin maaseudulle. Kansakoulujen määrä lisääntyi. Kunnallishallinto oli jo päässyt hyvään alkuun.
Sekä kunnallishallinnossa että yhdistystoiminnassa keskushenkilöinä ja päättäjinä olivat miehet. Tosin toiminnassa oli mukana paljon naisiakin, mutta heidän tehtävänään oli toimia huoltojoukkoina: juhlatilojen siivoajina, tarjoilujen valmistelijoina ja muina avustavien tehtävien toteuttajina. Mutta päätöksentekijöinä ei heitä ollut.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ihmiset alkoivat päästä uuden elämän alkuun 1920-luvun alkupuolella melko nopeasti. Sodan kipeät muistot haluttiin unohtaa. Taloudessa elettiin noususuhdannetta. Ihmisten toimeentulo ja elinmahdollisuudet tuntuivat saavan vakaammat perustat, väestö lisääntyi, kaupungit kasvoivat, elämä alkoi hymyillä monella tavoin. Vietettiin niin sanottua iloista 20-lukua. Ulkomailla tanssittiin charlestonia, kuunneltiin jazzia ja kummasteltiin ilmalaiva Zeppelinin maailmanympärysmatkaa. Amerikassa nousi valtaan presidentti Hoover, joka hämmästytti maailmaa valitsemalla hallitukseensa kaksi naisministeriä. Italiassa vallassa ollut diktaattori Benito Mussolini ei hyväksynyt kauneuskilpailuja, koska ne olivat vakavaksi vaaraksi siveellisyydelle. Hän itse oli oikea naistenmies!
Vuonna 1929 Suomessa Tasavallan Presidenttinä oli Lauri Kristian Relander. Lapuanliike teki parhaansa vaikuttaakseen kotimaan politiikkaan. Eduskunta hyväksyi Uuden avioliittolain. Sen myötä lakkautettiin miehen oikeus hallita vaimonsa omaisuutta ja edustaa vaimoaan oikeuden ja muiden viranomaisten edessä. Imatran voimalaitos valmistui tuottamaan sähköä.
Kaustisen väkiluku oli lähes täsmälleen sama kuin nykyisinkin. Tuona vuonna Kaustisen kunnanvaltuustossa istui pelkkiä miehiä. Samoin todennäköisesti kaikkien paikkakunnalla toimineiden yhdistysten johtokunnat Lotta Svärdin paikallisosastoa lukuun ottamatta olivat sananmukaisesti miehitetyt.
Vuonna 1929 Kaustisen kirkkoherraksi valittiin Toivo Immanuel Pakarinen Pielisjärveltä. Pirttikoski tuotti sähköä. Kaustisella oli jo muutama radiovastaanotin: ensimmäinen sähköteknikko Rytkösellä ja toinen Matti Penttilällä. Sanottiikin: ”Lassin Matilla eletään kuin taivaassa: väliin soi ratio ja väliin tonograffi.” Kokkolan ja Jyväskylän välille avattiin postiautolinja, ja Kaustiselta päästiin Kokkolaan jo usealla linja-autovuorolla. Polkupyörästä oli tullut tärkein kulkuneuvo. Melkein jokaisella alkoi sellainen olla, ja sen kanssa käytiin valokuvassakin. Pyörille riitti kysyntää, niin kuin lohtajalaiselle Niilo Perttulan pyörälle, joka varastettiin kirkon viereltä. Hän ilmoitti lehdessä asiasta seuraavasti:
” …allekirjoittaneen omistama ”Standard” miestenpyörä. Vanteet ja likasuoja vaaleankeltaiset,
punanen, leveä, mustalla reunustettu raita keskellä. Puulikasuojat, teräsvanteet. Toinen polin
kuminen, toinen peltinen. Ilman kädensijoja. Satulan jousi poikki. …”.
Tässä joitakin mielikuvia vuodelta 1929.
Maanantaina 14.5.1929 oli Keskipohjanmaassa seuraava ilmoitus: Vetelin Marttayhdistys
tekee retken Kaustiselle toisena helluntaipäivänä. Keskustelukokous klo 2 ip. kunnantalolla.
ILTAMA klo 6 ip. nuorisoseurantalolla. – Toimikunta.”
Tällä ilmoituksella Vetelin vuotta aikaisemmin perustetun marttayhdistyksen edustajat kutsuivat Kaustiselle koolle kokouksen, jossa sitten yksimielisesti perustettiin Kaustisen marttayhdistys. Aloite tuli siis Vetelistä käsin. Ensimmäiseen johtokuntaa tulivat valituiksi Anna Kungas eli Kunkaan topakka Annu-mummu, Väinö ja Sylvi Kunkaan äiti, Kristiina Penttilä eli Penttilän Veenerin Kristiina, Valva Rytkönen, sähköinsinööri Rytkösen äiti, Helmi Varila eli Varilan Toivon vaimo, Teerijärveltä kotoisin, Olga Kentala eli Mosalan Jannen vaimo ja kätilö Saimi Piironen. Varalle valittiin Hilja Järvelä eli Järvilän Onnin Hilja Puumalasta, Leena Kola, Kolan Juhanin emäntä ja Aina Virkkala.
Mielenkiintoista on se, että näistä ensimmäisen johtokunnan kuudesta jäsenestä Kristiina Penttilä, Valva Rytkönen, Helmi Varila ja Saimi Piironen olivat muualta Kaustiselle muuttaneita samoin kuin alkuaikojen pitkäaikainen johtokunnan puheenjohtaja Alina Huntus, ponteva emäntä Härmästä.Yhdistyksen tarkoituksesta ja tavoitteista kirjoitetaan seikkaperäisesti yhdistyksen 20-vuotisjuhlaan laaditussa historiikissa, joka julkaistiin Keskipohjanmaa-lehdessä. Siinä kirjoitetaan mm. seuraavasti:
”…Toiminnan päätarkoituksena on kodin, kotiseudun ja koko kansamme onnellistuttaminen paremman toimeentulon ja henkisen elämän rikastuttamisen muodossa. Maamme nainen ei enää aliarvioi itseään, vaan on valveutunut huomaamaan puutteita ja epäkohtia ja noussut toimimaan niiden poistamiseksi. Nainen, kodin sydän, on oppinut ymmärtämään, mitä merkitsee kodin onni, viihtyisyys ja lämpö, kodin, jonka pitäisi kyetä tarjoamaan viihtyisyyttä, huolenpitoa ja rakkautta jokaiselle perheenjäsenelle. Tämän arvokkaan asian kehittämisen, selventämisen ja syventämisen naiset ovat ottaneet asiakseen ja tämä päämääränään Kaustisen kirkonkylän marttayhdistys on toiminut ja edelleenkin toimii.”
Kodin ”onnellistuttamiseksi” martat ryhtyivät heti toiminnan päästyä käyntiin järjestämään omia tai Vetelistä käsin toimineen piiriliiton kanssa monensisältöisiä kursseja. Oli ruuanlaitto-, ompelu-, pesu-, teurastus-, kutoma-, liinavaatteiden valmistus-, lastenhoito-, sidonta-, ensiapu-, sairashoito-, säilyke-, värjäys-, juustonteko-, toimihenkilö-, pienviljelijä- ym. kursseja. ” Kurssitoiminnan lisäksi martoilla oli alusta alkaen ohjelmallisia ompeluiltoja, ompeluseuroja, joissa karstattiin ja kehrättiin sen talon villoja, jossa kulloinkin oltiin. Näissä ompeluseuroissa Aili Virkkala usein lauloi yhdessä Sylvi Kunkaan tai Sylvi Järvelän kanssa ja soitti kanteletta. Luettiin yhdistykselle tilattua Emäntä-lehteä ja keskusteltiin esitelmän sisällöstä, jos sellainen oli järjestetty.
Tekla Lundströmin pitämässä marttojen päiväkirjassa vuodelta 1948 kerrotaan ompeluseurasta seuraavasti: ”Marttojen ompeluseura oli 25 p. tammikuuta Irma Pihlajamaalla. Marttoja oli 18toista. Oli oikein hauska taas, kun oli niinkin suurella joukolla kokoinnuttu ja talon emäntä tarjoili hyviä antimiansa kiitos siitä emännälle. Työt tehtiin taloon ja rahaa tuli 165 mk. Marttayhdistyksen puolesta Tekla.”
Joskus ylevät keskustelunaiheet saattoivat muuttua vähän toisenlaisiksikin. Eräässä talossa oli kuulemma pidetty ompeluseurat. Tupa oli täynnä emäntiä. Talon isäntä oli istunut takkakivellä Saimaata poltellen ja seurannut tilannetta. Seuraavana päivänä naapurin isäntä oli kysynyt, että mistä siellä ompeluseuroissa puhuttiin. Siihen isäntä oli todennut: ”No siittä enimmäkshen, joka ensiks pois lähti.”
Kaustisen martat olivat alkuvuosista lähtien aktiivisesti mukana hankkeissa perustaa kotitalouskoulu Kaustiselle. Ajatus ei kumminkaan saanut tarpeeksi tukea, minkä jälkeen yhdistys oli mukana hankkeessa ja tuki rahallisesti kannatusyhdistystä, jonka tavoitteena oli saada kotitalouskoulu Veteliin. Emäntäkoulu toteutui jo 1930-luvun puolivälissä. Jokaista emäntäkoulussa opiskelevaa kaustislaista nuorta naista martat olivat päättäneet tukea pienellä stipendillä.
Vetelissä kirkonkylän marttayhdistyksen perustamisen jälkeen pitäjän ensimmäinen kyläyhdistys saatiin Räyrinkiin. Seuraavana vuonna 1929 Vetelin Kalliojärvelle syntyi jo pitäjän kolmas yhdistys. Mahdollisesti veteliläisten kyläyhdistysten esimerkki antoi kimmokkeen Kaustisen sivukylien marttayhdistysten perustamiselle. Niistä ensimmäisenä perustettiin Kaustisen Ylimetsäkylän marttayhdistys vuonna 1934. Kun Alikylän ja Känsälän martat erkanivat viimeisenä omaksi yhdistykseksi vuonna 1947, Kaustisella oli tuolloin kahdeksan marttayhdistystä.
Vuoden 1947 oli ero kirjattu seuraavasti: ”Suurimpana tapaturmana mennen vuoden
”historiassa” on tuo asia kun yhdistyksemme jakautui kahteen osaan Alikylä ja Känsälä-
Paavola kun perustivat, yhdistyksen, toivomme vain onnea ja menestystä heille, ja meille
uutta intoa että pysyisimme samalla tasolla. Kiitämme entisestä yhteistoiminnasta…”
Seuraavana vuonna useassa kokouksessa sitten pohdittiin tarkkaan, miten yhdistyksen karttunut omaisuus tulisi jakaa. Uusi yhdistys vaati omaisuudesta kolmatta osaa. Suuri sadan hengen ruokakalusto päätettiin säilyttää jakamatta, samoin iso 100 litran kattila ja mehumylly. Lisäksi sovittiin, että siirappia siinä ei kuitenkaan saanut kattilassa keittää. Muu omaisuus päätettiin arvioida ja jakaa arvalla. Pöytäkirjoissa tämä omaisuuden jako tuntui sujuvan ongelmitta. Muistitieto kertoo vähän toista. Kun omaisuuden jako oli lopuillaan, eräs kirkonkylän emäntä otti kalustolaatikon pohjalle jääneen ison kauhan. Alikylän emäntä sieppasi kauhan varresta kiinni, kiskaisi sen vastapuolen kädestä ja sanoi tomerasti, että ”Tämä kuuluu meille!” Asian vahvistamiseksi hän vielä kuulemma vielä kopautti kirkonkylän emäntää sillä päähän. – Liekö totta?
Sota-aika vaikutti marttojen toimintaan monin tavoin. Juuri talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939 Kaustisen Lotta Svärdin paikallisosasto ja martat pitivät Osuusmeijerillä yhteisen kokouksen, jossa päätettiin, että molemmat yhdistykset toimivat nyt reserviläisten hyväksi. Talvisodan aikana martat lähettivät huomattavan määrän paketteja rintamalle. Rintamapakettien lähettäminen sotilaille jatkui koko jatkosodankin ajan.
Martat myös ruokkivat Kaustiselle saapuneita siirtolaisia ja järjestivät yhdessä lottien sekä paikkakunnan karjalaisten marttojen kanssa yhteisiä iltamia, joiden tuotoilla tuettiin sekä evakkoperheitä että sotainvalideja. Martoilla oli ainakin kaksi sodan vuoksi kovia kokenutta kummiperhettä, joista toinen Lieksassa ja toinen Hattuvaarassa. Karppisen perheelle Hattuvaaraan martat olivat lähettäneet useita avustuspaketteja. Perheen koti oli sodassa palanut ja kaikki omaisuus oli tuhoutunut. Emäntä Karppinen kiitti postikortissa elokuussa 1940 marttoja seuraavasti: ”Sydämelliset kiitokset siitä paketistanne, jonka sain suureksi iloksemme avata. Sain nähtä että siinä oli peite ja laamapaita ja kahtet lasten sukat. Kyllä on ikävää tämä elämä taasen aloittaa uutesta kun ei ole mitään. Vain kaikki on vastaan otettava, mitä Jumala meillen sallii. Me olemma ihan Venäjän rajalla…”
Martat ottivat Kaustisen lottajärjestön kanssa yhdistykselleen kummipojan Markku Kentalasta, joka oli jäänyt sotaorvoksi Eino-isän kaaduttua jatkosodan alussa. Kummipoikaansa yhdistys avusti taloudellisesti 1940-luvun lopulle saakka. Marttojen monipuolinen toimeliaisuus sodan keskellä hämmästyttää. Yhdistys järjesti erilaisia kursseja. Tallukkakurssit ja siirappikurssit, havaintokurssit saippuan ja korvikevoin valmistuksessa, pula-ajan ruuanlaittokurssit ja kutomakurssit.
Kaustisen seurakunnan suuntaan martat ovat toimineet monin tavoin. Jo ainakin 1930-luvun puolivälistä yhdistys järjesti hautausmaapäiviä, joiden yhteydessä hautausmaata siivottiin ja vapaussoturien haudoille istutettiin kukkia. Sotavuosien aikana ja niiden jälkeen martat huolehtivat erityisesti sankarivainajien hautojen siisteydestä ja kukista. Tässä lyhyessä katsauksessa olen voinut nostaa esille vain muutamia piirteitä Kaustisen marttojen alkuvuosien toiminnasta. Monta tapahtumaa jää kertomatta.
Hyvät juhlivat martat, hyvät kuulijani. Kaustisen marttojen 95 vuotta sitten alkaneessa toiminnassa ympyrä on eräiltä osin sulkeutunut. Vuonna 1929 perustetusta Kaustisen marttayhdistyksestä kasvoi nopeasti 1930- luvun kuluessa kyläyhdistykset joka kylälle. Nyt vuosikymmenten jälkeen toiminta on palannut yhden yhdistyksen ympärille. Perustamispaikasta, Kaustisen kunnantuvasta, on tullut uudelleen tämän päivän kaustislaisen marttatoiminnan keskus. Toiminnan ulkoiset muodot ovat toki muuttuneet yhteiskunnan muuttuessa, mutta pohjimmiltaan sisällöt ja tavoitteet ovat säilyneet edelleen monin osin samoina: meidän jokaisen elämän piirin ”onnellistuttaminen”. Vertaistukea tarvitaan edelleen niin kuin silloinkin, kun pieni marttojen porukka retkeili matkailuautollaan itäsuomalaisessa kaupungissa ja tiukassa kadunkulmassa ollut liikennemerkki alkoi raapia matkailuauton kylkeä. Silloin yksi martoista komensi muut ulos ja emännät tarttuivat takapuskuriin kiinni ja nostivat auton etäämmälle liikennemerkistä. Savolaismies seurasi operaatiota ja totesi: ”Käyhän se noinkin!” Siinä oli vertaistukea ja yhteistoimintaa.
Muutamat viittaukset marttojen sota-aikaiseen toimintaan tuovat luonnollisesti mieleen marttojen viime aikojen Ukrainan avustuksen.
Mikä on minun suhteeni marttoihin? Äiti oli Alikylän-Känsälän marttayhdistyksen toiminnassa mukana sihteerinä. Tuolloin näin marttojen toimintaa varsin läheltä. Noina vuosina myös järjestin kaikki Kaustisen eri marttayhdistysten arkistot 1980-luvun lopulle saakka. Tuosta ajankohdasta on kuitenkin yli 30 vuotta. Sinä aikana on karttunut paljon marttojen asiakirjoja, jotka olisi syytä järjestää ja arkistoida. Esitän tätä tehtäväksi ennen kuin yhdistys täyttää pyöreät sata vuotta. Tuolloin olisi aiheellista myös historiikin saaminen kansien väliin.
Hyvät juhlivat martat!
Onnittelen lämpimästi nyt 95 vuotta täyttävää yhdistystä. Parhainta menestystä tuleville vuosille.
Risto Känsälä
maakunta-amanuenssi
Avauskuva: Fransujen tekemistä on opiskeltu Marttojen piirissä. Tässä osallistujat fransujen äärellä vasemmalta Helena Varila, Anneli Virkkala, Ritva Backlund, Aira Pesola, Maija Virkkala, Aila Masar, Saara Finnilä, Aune Koskela, Helena Virkkala, Ensi Kivelä, Elina Niiranen, Eeva Järvelä ja Aini Kivelä. Kouluttajana ja perinteen siirtäjänä toimi Aune Koskela.