Elokuva oli tullut Suomessakin viihteen alan merkittäväksi tekijäksi jo sota-aikana 1940-luvulla. Kaustisen ensimmäinen elokuvateatteri oli Pajalassa niin kutsutun terveystalon paikalla. Ahkera yrittäjä ja monitoimimies Oskari Tuominiemi päätti hyvien kokemusten ansiosta rakentaa uuden teatterin Pajalantielle Finnintuvan naapuriin. Elettiin aivan 1950-luvun alkua.
Oskari Tuominiemi (1897-1971) oli seppä, joka pisti kaustislaisten fältit ja äkeet kuntoon. Tämän tehtävän vuoksi hän oli saanut vapautuksen asepalveluksesta. Ennen sotia Oskari oli koonnut erilaisista ajoneuvoista omatekoisen traktorin, ja tekipä niitä myyntiinkin.
Pajalaan kohosi ullavalaisten kirvesmiesten Urho ja Tyko Honkalan avulla teatteri, joka oli ”pystyyn timprattu” rakennus, ja sen nousevaan katsomaan mahtui puolitoista sataa katsojaa. Suomi-Filmit vetivät katsojia muualtakin kuin Kaustiselta. Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta, Rovaniemen markkinoilla ja Lentävä Kalakukko toivat sankarit valkokankaalle ihailtaviksi.
Elokuvia esitettiin Kinossa lauantaisin ja sunnuntaisin, joskus tarvittiin useampi näytös kysynnän tyydyttämiseksi. Matti Kentala oli opiskellut koneenkäyttäjäksi ja oli itseoikeutettu hahmo Tuominiemen palveluksessa. Heikki Lång oli puolestaan nuori ja vikkelä apumies, joka myi lippuja ja repi ne ovella sekä ohjasi asiakkaat tarvittaessa paikoilleen. Helsingistä tulivat kiertävät myyntimiehet, jotka kävivät julisteiden ja esitteiden avulla myymässä tulevia filmejä.
Naapuriin Oskari rakennutti huoltoaseman, matkustajakodin ja kahvilan. Sen yläkerrassa Tuominiemen perhe myös asui. Huoltoaseman kyljessä loisti komea oranssinen GULF -kyltti, ja Varilan Aarne oli vuokrannut huoltoaseman itselleen.
Oskari oli saanut reisjärviseltä kollegaltaan idean rakentaa väliverho, jonka mekaniikka perustui separaattoriin koneistoon. Kätevänä miehenä hän oli siihen kytkennyt sähköisen ohjauslaitteen.
Väinö Linnan sotaromaanista Tuntematon sotilas teki Edvin Laine sitten elokuvan, josta muodostui koko suomalaisen elokuvan virstanpylväs 1955-56. Tietysti tämä teos saapui suuren kohun voimalla myös Kaustiselle, ja se oli monen ensimmäinen elokuvakokemus kaiken kaikkiaan. Eräs hieman alaikäinen kaustislaispoikakin muisteli, miten hän istui Pylkkäsen Anjan ja Martin vieressä. Anja oli lukenut romaanin etukäteen ja selosti vieruskavereilleen, miten Riita-oja pelkää ja karkaa, kun Lehto joutuu neuvostoliittolaisten väijytykseen.
Oskari Tuominiemen poika Sakari Tuominiemi (s. 1943) oli tuolloin 13-vuotias ja muistaa hyvin, miten Tuntematonta tultiin bussilasteittain katsomaan Kaustiselle. Kaustisen lisäksi kävijöitä oli erityisesti Teerijärveltä, mutta myös Vetelistä ja Halsualta. Filmi pyöri useamman viikon ajan täysille katsomoille.
Tuli loppiainen 1957. Heikkilän Vilpas oli tulossa yöllä taksillaan ajosta Vetelin suunnasta ja havaitsi, että liekit loimusivat Kinon sisällä. Tuli oli ilmeisesti syttynyt tuohon verhomekanismiin kuuluneesta sähkölaitteesta. Vilpas herätti Tuominiemen perheen ja teki yleisen palohälytyksen. Oskari komensi alaikäisen poikansa ajamaan autollaan nopeasti meijerin vieressä olevalle paloasemalle, josta löytyi moottoriruisku. Omasta tallista hän otti kolmiakselisen Ford PickUpin, jolla kurvasi hädissään paloasemalle.
Isällä oli tallissa myös telakuormaaja, ja apumiesten avulla moottoriruisku nostettiin sille. Toivoselta lainattiin reki, johon letkut ja kasetit lastettiin. Näin mentiin kovaa kyytiä kohti Mosalankoskea. Oli mennyt liki tunti palon syttymisestä. Sakari muistaa, että Toivosen riihen kohdalla Teerijärven palokunta painalsi heidän ohitseen kovaa vauhtia. Näillä oli amerikkalaiset kolmiakseliset Fordit hienoine letkukasetteineen. Materiaaliero naapuripitäjän varusteisiin sai nuoren miehen kateelliseksi.
Kinosta jäi vain savuava raunio. Oskari Tuominiemi päätti kuitenkin jatkaa hyvässä vauhdissa olevaa elokuvatoimintaa, vaikka uusi Jyväskyläntie ja sen suuntaus huolettikin. Niinpä hän muutti huoltamon elokuvateatteriksi, ja rasvamonttu pantiin umpeen. Aika pian päästiin uuteen alkuun.
Sakarista päätettiin kouluttaa Kentalan Matille seuraaja. Hänet lähetettiin Helsinkiin ajamaan koneenkäyttäjän ajokorttia. Nuori mies sai asua 2,50 markan matkustajakodissa Käpylän metsässä, mutta ehti kurssin lisäksi jopa Åke Blomqvistin tanssikouluun.
Koneenkäyttäjäksi opiskeltiin Bio Rexissä ja Corona-teatterissa. Ajokortti tuli, mutta se piti uusia jossain vaiheessa Kokkolassa. Viikonloput menivät tiiviisti elokuvia pyörittäessä. Kaikki sujui hyvin ja Sakari oppi taitavasti vaihtamaan kelan lennosta niin, ettei katsoja huomannut katkosta. Koneenkäyttäjän piti opetella hehkuttaa kahta hiiltä ja käsisyötöllä vaihtaa kelat ja aina päätynyt filmikela piti pyörittää takaisin.
Välillä toki Sakari ehti katsoa filmejä, jotka jossain vaiheessa muuttuivat värillisiksi. Marilyn Monroe ja James Dean tulivat tutuiksi. Pekka Puupää ja Pätkä seikkailivat Kinon valkokankaalla tiuhaan tahtiin.
Uudet filmit tulivat Kokkolan kautta linja-autolla. Joskus filmi oli unohtunut asemalle, ja Sakarille tuli kiire lähteä sitä autolla hakemaan. ”Minulla oli Opel Rekord Coupe, jolla kaahasin talla pohjassa soratietä Kokkolaan. Aikaa meni 26 minuuttia, mutta ehdittiin”, Sakari muistelee.
Television yleistyessä elokuvateatterien pitäminen ei ollut enää niin hyvää liiketoimintaa. Vielä 70-luvulla Sakarin sisaret Leea ja Eeva pyörittivät Kinoa, kunnes myivät kiinteistön ja nykyisen KTK:n kohdalla sijainneen huoltamolle kaavaillun tontin.
PEKKA KIVELÄ
