On kevättalvi 1910. Aarelan Serafiinan luo ovat saapuneet kylän emännät Aapramin Fiia ja Nyypakan Tilta. Maaliskuun aurinko paistaa, sukkapuikot kilisevät ja emännät pohtivat omia ja toistensa kuulumisia.
Ihan uutisiakin on: Aarelan Serafiinan tytär Emma on tulossa Amerikasta ja hän asettuisi alkuun perheineen asumaan Serafiinan luo. Emman mies Aukusti oli auttanut leski Serafiinaa monien vaikeuksien yli, kun oli oltu takuumiehinä ja oli uhannut jo kotitalon menetys. Aukustin avulla koti oli säästynyt. Serafiina halusi kunnostaa kodin kauniiksi, kun Amerikan kävijät saapuisivat.
– Mitäs jos pantaisiin oikein tapetit, keksi Nyypakan Tilta. -Sanomalehti näyttää kovin haalistuneelta.
Emännät katselevat arvostelevasti seiniä, jossa arvatenkin Suomen Julkiset Sanomat, Kokkola-lehdet, Maamiehen ystävät ja Vaasan sanomat huokuivat harmautta maaliskuun auringon valossa. Toiset emännät innostuvat tuumasta ja heti aletaan suunnitella matkaa Kokkolaan tapettien ostoa varten.
– Mutta sen pitää tapahtua salaa Leanterilta, sanoo Fiia.
Tilta, joka on kotoisin läheltä Kokkolaa, tietää mistä tapetteja saa ja minkälaisia ja minkä verran pitää ostaa. Päätetään ostaa joka taloon samanlaiset, koska se tulisi edullisemmaksi.
Emännät alkavat puhua kovasti kyläreissusta Lahnakoskelle ja niin valjastetaan aamuna muutamana Aarelan Tähti kirkkoreen eteen. Hevonen vetää keveästi kolme iloista akkaa 50 km:n matkan. Perillä yövytään ja aamulla ostetaan tapetit. Tapeteissa on kaunis viininpunainen pohja, siinä vaaleanruskeat raidat kymmenen sentin välein ja pystyraitoja kiertävät tummanvihreät lehdet kuin humala salossa.
Kotiin palattuaan kiireesti emännät keittävät ruisjauholiisterin ja päättävät yötä myöten Aapramilta aloittaa.
– Ja hiljaa sitten, etteivät Matti ja Leanteri herää, ne eivät kyllä hyväksyisi, supattaa Fiia.
Aapramin tupa saa yön aikana aivan uuden muodon. Talon tyttäretkin ovat auttamassa.
Aamulla Leanteri tulee peräkamarista, hieroo silmiään, sadattelee ja napsauttaa:
– Missä minä oon, en ainaka kotona. Olenko minä tullut haaremiin?
Nyypakan Matin talo on seuraava kohde. Samat päivittelyt kuullaan sielläkin, vaikka Matti on Amerikan kävijä, onpa ylpeäkin kodin kohentumisesta.
Aarelan tupa saa tapetit viimeisenä. Niin on talo siisti Emman ja Aukustin tullessa. Kylässä on kolme tyytyväistä emäntää.”
Fiia Nikulan tytär, Lyydia Järvelä, on kertonut kummityttärelleen, äidilleni Salli Nikulalle tämän tarinan aikoinaan. Aarela oli äitini syntymäkoti.
Akkuna-julkaisuun ovat äitini ja Marjatta Pulkkinen kirjoittaneet tarinan vuonna 1985. Sama tarina on kerrottu myös Marjatta Pulkkisen vuonna 1998 julkaisussa ”Sinun pitää isääs ja äitiäs kunnioittaman”, Maija-Liisa Salon elämäntarinassa.