Muistelmissaan kaustislainen Konsta Känsäkoski kertoo tarinan sisaruksista, Kallesta ja Maijasta.
”Great Fallsissa, Montanassa, asuin sukulaiseni Mrs Mary Williamsonin ja hänen tyttärensä (luona). Kerron tapauksen kun vanhan maan poikana menin heitä tapaamaan. Olin paljon kuullut Marysta. Maija, hän oli orpo tyttö ja hänen veljensä Kalle jäivät orvoiksi kun heidän vanhempansa olivat kuolleet. Minun isoisäni otti heidät kasvattaakseen kuin he olivat heidän siskonsa lapsia, nämä lapset jo hyvin nuorina tulivat Amerikkaan.
Nyt sisko Maija oli leski ja hän asui tyttärensä kanssa. Olin juuri tullut farmiseudulta missä olin koko ajan ollut työssä, vaan ennen tapaamistani ostin uudet vaatteet, vaan kun en niitä heti saanut päälleni ajattelin että nyt kun tässä on aikaa, menen tapaamaan sukulaistani ja olin likainen kuin ainakin ryski mies on kun olin ollut ryskissä viikkoja ja nukkunut olkisuovissa kuten se työläiselle kuului siihen aikaan.
Kun saavuin ovelle soitin ovikelloa ja talon emäntä tuli ovelle, niin kysyin josko hänellä on minulle yö tilaa, niin hän vastasi että ei, eikä hän ota kulkevia sillä hänellä on vakituiset asiakkaat ja sulki oven. Soitin ovikelloa uudelleen ja sanoin kuka olen, ja toin hänelle terveiset Känsäkoskelta, niin hän oli suuresti hämmästynyt ja alkoi itkeä, että kuin vielä näkee joitain sukulaisia. Hän sanoi että minun isäni Reinhold Känsäkoski oli silloin kymmenen vuotta kun hän lähti Amerikkaan.”
Maija ja Kalle olivat Maija (1861-1940) ja Kalle Granholm (1869-1950), Känsälästä. Heidän vanhempansa olivat Matti Matinpoika Paavola (s. 1836) ja Kreeta Liisa Mikontytär Känsäkoski (1836-1874). Sisarukset asuivat ennen Amerikkaan lähtöään Antti Kustaa Känsäkosken luona, joka oli Kreeta Liisan veli. Isä Matti muutti Kaustiselta Teerijärvelle 1876, Kallen ollessa kuusivuotias, ja Matti lienee menehtynyt hieman tämän jälkeen. Sukunimi Granholm on tarttunut heille juuri Teerijärveltä.
Maija on ollut kirkonkirjojen mukaan piikana Ullavassa 1880, ja matka Amerikkaan on alkanut Halsualta 1886, Reinhold-serkun ollessa kymmenvuotias – eli Konstan muistelmat pitävät kutinsa. Maija meni Wyomingissa naimisiin Anton R. Williamsonin kanssa syyskuussa 1888 ja he saivat vuonna 1891 tyttären, Lillianin. Vuonna 1930 Lillian meni naimisiin Martin J. Hickeyn kanssa Great Fallsissa, ja Konsta ja vaimonsa Katherine ovat olleet todistajina.
Kuvassa se olisi osapuilleen keskellä vasenta sivua.
Kalle Granholm saapui Fitchburgiin vuonna 1887, 18-vuotiaana. Tätä ennen Kalle oli ollut muutaman vuoden ajan renkinä Kokkolassa, kertoo Siirtokansan kalenteri vuodelta 1950. Kirjasessa Kallea on menty tapaamaan hänen täytettyään 80 vuotta, kesäasunnolleen Fitchburgin lähelle Westminsteriin. Tehtailija Charles Mattsonina tunnettu Kalle kertoo asuneensa Fitchburgin seudulla koko Amerikan-aikansa ja olleensa Simondsin Saw and Steel Companyn palveluksessa 36 vuotta. Konsta kertoo muistavansa hyvin Kallen vierailut koti-Suomeen, ja kuinka tuliaisena tuotiin Antti Kustaan luokse pari arkullista kaikenlaatuisia rauta- ja puusepän työkaluja.
Simonds Saw and Steel on perustettu Fitchburgissa vuonna 1832. Se on yhä toiminnassa, mutta yrityskauppojen myötä sen nimeksi on sittemmin tullut Simonds International, ja Fitchburgissa sillä on enää toimistotilaa – työkalujen valmistus loppui muutama vuosi sitten. Simondsilta lähdettyään Kalle Matinpoika eli Charles Mattson perusti oman yrityksensä, joka valmisti paperinleikkausteriä. Hänen poikansa Charles W. Mattson eli Kalle Väinö Mattson (1899-1960) työskenteli isä-Kallen yrityksessä, ja dokumenttien mukaan hän on syntynyt Toholammilla, mistä äiti Johanna Asiala (1873-1953) oli kotoisin.
Kalle kertoo vuonna 1949: ”Eihän täällä (Fitchburgissa) silloin ollut montakaan suomalaista, mutta lukumme nopeasti lisääntyi ja keskuudessamme virisi yhteistoimintaa. Perustettiin seurakuntia ja yhdistyksiä. Selvästi muistan sen suuren innostuksen, millä työskentelimme. Mutta eipä ole enää montakaan sen ajan miestä eikä naista näillä mailla. He ovat siirtyneet joko tuonelaan tai muille paikkakunnille. Mechanic-kadun evankelis-luterilaisen seurakunnan perustajista lienen yksin jäljellä.” Kalle menehtyi syyskuussa 1950, 81-vuotiaana.
Kuinka Konstalle kävi Maijan luona, 1910-luvun lopulla? Maija neuvoi, että kellarissa olisi tilaa nukkua, sillä siellä olisi vielä yksi kamari. Jonkin ajan päästä Konsta lähti takaisin kaupungille hakemaan vaatteitaan, räätälin lyhennettyä housunlahkeet hänelle sopiviksi. Samalla kertaa Konsta poikkesi myös parturissa, missä hiukset siistittiin ja parta ajettiin ja pesumahdollisuuskin järjestyi liikkeen takaosassa. Hän palasi Maijan talolle uusissa vaatteissaan eikä tämä ollut tuntea häntä – eikä ihme, sillä Konstakaan ei ollut koko kesänä päässyt katsomaan peiliin eikä tuntenut kuvajaistaan itsekään. Maija soitti tyttärelleen Lillianille, joka oli suutahtanut siitä että sukulaismies oli majoitettu kellariin.