Amerikansuomalainen toimittaja, kirjailija ja poliitikko Heikki (Henry) Richard Pesola syntyi Kaustisella 4.4.1888.Hän kuoli New Yorkissa Yhdysvalloissa 7.9.1945.
Pesola kävi Kaustisen Köyhöjoella kansakoulun ja toimi paikallisessa nuosisoseurassa. Hän oli alusta saakka aktiivinen kynämies ja toimi mm.Kokkola-lehden kirjeenvaihtajana. Hänen kirjoituksiaan sävytti isänmaallisuus ja vahva aatteellisuus. Hän esiintyi myös raittiuspuhujana. Hän oli naimisissa Kristiina Pesolan kanssa.
Vuonna 1905 Pesola siirtyi vanhempien veljiensä esimerkkiä noudattaen Yhdysvaltoihin. Hän työskenteli siellä aluksi rautakaivoksissa. Hän liittyi 1906 perustettuun Suomalaiseen sosialistijärjestöön ja toimi sittemmin järjestön kiertävänä matkapuhujana ja organisaattorina sekä Toveri-lehden asiamiehenä.
Pesola ryhtyikin lehtimieheksi ensin Toveri-lehteen, sitten Hancokissa ilmestyvään Työmies-lehteen.Työskenneltyään välillä autotehtaassa ja järjestötoimitsijana Detroitissa Richard Pesola palasi lehtimieheksi New Yorkissa ilmestyvään Eteenpäin-lehteen 1931. Tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.
Nimimerkkiä ”Iskuri”käyttäen hän pakinoi lähes päivittäin käyden sanan säilällään marxilais-leniniläistä taisteluaan ympäröivää yhteiskuntaa vastaan.
Puoluepolitiikkaan Richard Pesola osallistui vielä päätoimittajakaudellaan vuosina 1941-45. Yhdysvaltaiun kommunistisen yhteistyöjärjestön anrakosyndikalistisen IWO:n toimitsijana. Yhdysvaltoihin muuton ja jyrkäksi sosialistiksi kääntymisen jälkeen Richard Pesola julkaisi yhdessä tovereidensa kanssa vuosina 1906-7 Sorretun joulu- ja Sorretun kevät -nimiset runokokoelmat.
Hänen kaunokirjallinen pääteoksensa oli 1909 julkaistu kertomuskokoelma Sorretun poluilta, jonka kieli on viimeistelemätöntä ja siirtolaiseksi turmeltunuttakin, mutta erillisten kertomusten kokoonpano on kohtailsen hyvä Roul Palmgrenin mukaan. Kokoelma on harvinaisen jyrkästi luokkakantainen, kuten tekijä johdannossa kuvaa: ”Köyhälistön pohjakerrosten kansan kärsimyksiä niissä koetetaan kuvata. Ne on kirjoitettu luokkahengessä…Puolueellissuuttani en pyydä anteeksi, kukaan ei voi olla puolueeton.”
Luokkataisteluyohjelmaansa Pesola noudattaa aivan aviomesti kertomuksessaan ”Me ja he, sekä Rikkaiden ja köyhien kevät”.
Kirjoituksissaan hän käsitteli etupäässä amerikansuomalaisten siirtolaisten aiheita, erityisesti kaivosmisten työtä ja kohtaloita. Hän kuvaa myös joidenkin nuorten siirtolaisnaisten kovia kokemuksia, kenen joutumista papin viettelemäksi, kenen ajautumista bordelleihin tai mielisairauteen.
Varsinaisesti kotimaan oloja heijastaa kertomuksista vain kaksi, joita kumpaakin voidaan pitää omaelämäkerrollisina. Kotiseutuja hyvästellessä -kertomuksessa isä saattaa pojan rautatieasemalle tämän lähtiessä siirtolaiseksi Amerikkaan. Rakkaus ja luokkarajat taas on pateettinen ja romantisoitu kuvaus uskonnolliseshenkisen Vainiolan talon Aatto-pojan ja pappilan Naima-tyttären orastavasta rakkaudesta ja Aaton katkeruudesta Naiman kihlauduttua maisterin kanssa. ”Minä jätän sinut, jätän koko hienostoluokan, mutta en rauhaan. Minä olen elämäni myyränä kaivamassa multaa, jonka päällä seisotte, jalkainne alta. Minä olen raskaana vuorena painamassa harteitanne.”
(Keskipohjalaisia elämäkertoja 1995, Matti Pesolan kirjoituksen editoinut Pekka Kivelä 2020)