Antti Kustaa Järvilän talosta Järvelästä lähti monta sisarusta maailmalle 1900-luvun alussa. Ensimmäisenä onneaan lähti yrittämään 18-vuotiaana Walfrid Mattias Järvelä, saapuen Bostoniin SS Ivernialla maaliskuussa 1907 Liverpoolin kautta. Walfrid oli matkalla aina länsirannikolle asti, sillä suuntana oli Oregonin Astoria. Lännestä hän löysi tukkimiehen hommia, vahvistaa kesäkuulle 1917 päivätty kutsuntapaperi jonka mukaan Walfrid on työskennellyt St. Paul Loggingissa Washingtonin osavaltiossa. Walfridin perheeseen Hailuodosta alunperin kotoisin olleen Fanny Järven kanssa on kuulunut kaksi lasta, 1912 syntynyt Sylvia ja 1914 syntynyt Gertrude.
Vuonna 1893 syntynyt Adolf Heribert Järvelä nousi City of New York -alukseen 1910, saapuen New Yorkiin lokakuun 1. päivänä. Adolf matkasi Red Lodgeen Montanaan kaivosmieheksi, ja työskenteli rautakaivoksilla kymmenkunta vuotta, muun muassa Calumet & Hecla Mining Companylla. Häntä odotti Montanassa setä Kalle Järvelä, kerrotaan maahantulopapereissa.
Onko Kaustisen Pohjan-Veikkojen perustamiskokouksen kirjurina toiminut Lempi Järvilä sama Lempi, joka muutti myös Amerikkaan sisarustensa lailla, vuonna 1914? Lempi Aina Järvelä (kuvassa vasemmalla) matkusti SS Lusitanialla New Yorkiin serkkunsa Juho Järvelän kanssa, päätyen monien kaustislaisten tapaan Massachusettsin Fitchburgiin. Siellä Lempi tapasi tulevan kumppaninsa, eteläpohjalaisen Kaarlo Pernaan, joka työskenteli koneistajana. Lempi ja Kaarlo saivat pojan, Kaarlo Olavi Pernaan, joka käytti myöhemmin nimeä Chuck.
Pari erosi 1920-luvun alussa ja Lempi muutti veljensä Walfridin luokse länteen. Kalateollisuus oli yksi Seattlen alueen suuria työllistäjiä, ja Walfrid työskentelikin tuolloin kalastajana. Kevääseen 1925 mennessä myös Adolf oli saanut tarpeekseen kaivoskuiluista, ja hänenkin suuntansa oli käynyt veljen luo Seattleen. Nuoremman veljensä lailla Adolf kertoo ammatikseen kalastajan toukokuun 1925 kansalaisuuspapereissa.
Walfridin työtoverista, suomalaislähtöisestä Tom Hemmingsonista Lempi löysi uuden kumppanin, ja he menivät naimisiin joulukuussa 1923. Chuck Pernaalle syntyi vuonna 1927 velipuoli Tom Rudolph Hemmingson. Isä-Tom ja Walfrid kävivät kalassa säilyneiden dokumenttien mukaan Alaskassa asti, ja Naknek-joelle kulkeneella kalastusaluksella he olivat kaksistaan työpari.
Adolf meni naimisiin 1931 suomalaisen Ada Korpelan, ent. Lappeteläisen kanssa, joka oli kotoisin Lapinlahden Martikkalasta. Kieltolain päätyttyä Yhdysvalloissa 1933, Adolf ja vuokraemäntänä työskennellyt Ada ryhtyivät pian pitämään olutkuppilaa Seattlen Aurora Avenuen ja Mercer Streetin kulmaukseen. Muutamaa vuotta myöhemmin he omistivat jo toisen paikan, vielä tälle vuosituhannelle toimintaansa jatkaneen Empire Way Tavernin. Empire Way -valtatien kupeessa toiminut beer tavern piti nimensä silloinkin, kun tie nimettiin uudelleen Martin Luther Kingin mukaan. Nimeämisiin liittyen, Adolfin sukunimi koki läpi monta muutosta Amerikan-vuosina: Järvelästä tai Järvilästä Jarvalaan ja siitä Jarveksi ja lopulta Jarvis’iksi.
Syyskuussa 1938 Adolfista on tehty hauska pikku-uutinen Seattle Star -lehteen: ”Meet Seattle’s Honest Man”, rehellinen mies Seattlesta. Baarinpitäjä Adolf Jarvis oli löytänyt matkalaukun, jossa oli ollut pieni summa rahaa ja nippu raitiovaunulippuja ja vienyt sen poliisille.
Valitettavasti Adolfin kohtaloksi koitui tuberkuloosi jo vuonna 1941, ja kaivosmiehen keuhkot lienevät olleet tuolloin yleiselle ja vaaralliselle taudille erityisen alttiit. Adolfin varhainen poismeno 48-vuotiaana on erityisen surullinen, sillä myös Adan aikaisempi aviomies, suutari William Korpela menehtyi samaan tautiin vuonna 1929. Adan ja Adolfin tuolloinen asuintalo, numero 553 19. kadulla purettiin vasta pari vuotta sitten uudisrakennuksen tieltä.
Ada meni myöhemmin naimisiin saunalaitosta pitäneen, veteliläissukuisen Matti Kainun kanssa, ja heidän liittonsa kesti vuoteen 1957 saakka, Matin menehtymiseen. Lempi Järvelä puolestaan nukkui pois 51-vuotiaana lokakuussa 1946. Hänet on haudattu samalle Mount Olivetin hautausmaalle Washingtonin Rentoniin kuin Adolf ja Walfrid, sekä Walfridin vaimo Fanny.
Walfrid jatkoi töitä satamissa sekä rakennushommissa ennen eläköitymistään. Joulukuussa 1946 Walfrid ja Fanny ovat tulleet laivalla Göteborgista takaisin Yhdysvaltoihin, mainitaan New Yorkiin saapuneen, kuuluisan MS Gripsholmin papereissa. Järvelän suvusta saatiin hieno kuva tuolla kotimaan reissulla, jolla Walfrid pääsi vielä tapaamaan Kaustiselle jääneitä sisaruksiaan ja ihailemaan Perhonjoen maisemia.