Sulo Peltoniemi syntyi Kaustisella Tastulan kylässä yhdeksänlapsisen perheen viidentenä. Artikkeli on osa Arviitin juttusarjaa, jossa esittelemme kaustislaisten yritysten ja yrittäjien tarinoita.
Sulo (1909-1982) siirtyi maa- ja metsätaloudesta jo varsin nuorena kaupan alalle Perhoon. Oman kertomansa mukaan hän oli isänsä kanssa metsätöissä kovalla pakkasella. Tuli tauon aika ja poika kaivoi repustaan maitopullon. Se oli umpijäässä. Mitta tuli täyteen ja hän paiskasi pullon männyn kylkeen ja totesi: Nyt riitti!
Siltä istumalta hän jätti Tastulan ja käveli Perhoon, jossa aloitti harjoittelijana Perhon Osuuskaupassa. Seuraavaksi oli vuorossa osuuskauppakoulu ja sen käytyään hän aloitti monipuolisen liikemiesuransa. Hän eteni nopeasti johtotehtäviin toimien Keiteleellä, Haapavedellä, Härmässä, Ilmajoella. Alavudella hän oli osuuskauppa Kyntäjän ensimmäinen johtaja.
Sotiin hän osallistui JR 16:n riveissä. Jatkosodan aikana hän oli Mäntykankaan ja Renlundin kouluilla toimineen sotasairaalan talouspäällikkönä Kokkolassa työllistäen järkevällä tavalla sotavankejakin.
Yrittäjä
Itsenäiseksi yrittäjäksi Sulo Peltoniemi ryhtyi Kokkolassa, jossa Vape Oy toimi alkuvaiheessa maataloustuote- ja keräilykaupan aloilla, artikkeleina mm. puolukka ja jäkälä. Vape toimi alkuun myös pesulana, ja muuttui 1947 tekstiilialan tukkukaupaksi. Kaustisella hän oli perustamassa vähittäiskauppa Kaustisen Pukimoa. (Vapen tiloihin muodostettiin sittemmin Kaustisen Kauppakeskus, toim. huom).
Teollisen toiminnan Sulo Peltoniemi aloitti 1951 Kaustisella Tastulan kylässä. Ompelimo sai nimekseen Keski-Pohjan Oma-Neula Oy. Kaustisen kirkonkylän tuntumaan Tanhuanpäähän valmistui oma – silloin moderni – käytännössä kolmessa kerroksessa toimiva tehdasrakennus v.1956. Rakennus on edelleen samoilla sijoillaan, mutta nykyään uusiokäytössä. Pääasiallinen tuote olivat miesten housut ja ulkoiluvaatteet.
Tuotenimenä oli yleisnimi ”Verry” ja miesten housuissa brändi oli ”Glenn”.
Nimen Oma Neula symboliikka ei varsinaisesti ´brändännyt´, mutta sitä sillä ei tavoiteltukaan. Koko maakuntaa ja Perhonjokilaaksoa ajatellen tämä neulomo oli perustajansa oma neula! Yksi tärkeä missio hänellä oli aina myös oma väki, ennen muuta sukulaiset.
Neulomon väessä Kaustisella oli runsaasti serkkuja ja sisarusten jälkelaisiä tuotannon kaikilla osa-alueilla, jopa muutamia koko työaikaisen elämänsäkin siellä tehneitä.
Kangas- ja materiaalitoimittajat olivat kaikki johtavia kotimaisia tehtaita. Kaikki Suomen merkittävät verka- ja villakangastehtaat ja niiden ylin johto olivat Sulo Peltoniemen henkilökohtaisia liiketuttuja. 15.1.1959 hänen 50-vuotispäivilleen Kokkolaan Pitkänsillankatu 25:een tuli edustava ja tyylikäs joukko shaketteihin pukeutuneita silloisia teollisuusneuvoksia esim. Hämeenlinnan ja Hyvinkään Verkatehtailta sekä Barker & Littoisilta Turusta.
Toiminta laajeni sitten 60- ja 70-luvuilla niin, että enimmillään ympäri Keski-Pohjanmaata, Kokkola, Kaustinen, Kannus, Veteli ja Halsua, työllistyi yli 200 henkilöä. Pääasiassa naistyövoimaa!
Perheyritys työllisti myös Jukka Peltoniemen (s.1938) ja Pekka Peltoniemen (s.1939) sekä allekirjoittaneen Ossi Peltoniemen (s.1949) kauppaopiston jälkeen vuonna 1971. Jukka vastasi konttoripäällikkönä kaikkien ´konsernin yritysten konttori- ja hallintopuolesta, Pekka myyntipuolesta myyntipäällikkönä ja Ossi oli alkuun Verryn tehtaanmyymälöiden myymäläpäällikkönä Kokkolassa ja Kaustisella.
Myöhemmin ulkolaisten päämiesten yhteyshenkilönä palkkatyövalmistuksessa. Kaustisella ja Kokkolassa lisäksi lakisääteisessä työsuojelutoimikunnassa työnantajan edustajana. Myöskin Olli Peltoniemi s.1946 oli Vapella varastotehtävissä tarvittaessa ja myyntimieshommissakin, edustajien matkassa.
Kokkolassa pelattiin vielä 70-luvulla jalkapallon puulaakisarjoja A- ja B-sarjoissa. Oma-Neula osallistui B-sarjaan ja voitti kertaalleen loppuottelussa Kokkolan Palolaitoksen, jonka rosterissa oli KPV:n SM-tason pelaajiakin.
Olli Peltoniemi antoi Eero Ylisoinin tehtäväksi juosta ja vartioida KP-V:n kuuluisaa maalitykkiä Arvo ”Kippari” Lambergía ja sen Eero teki. Oma-Neula voitti 2-1 ! Joukkueessa oli peräti seitsemän Peltoniemeä Kokkolasta ja Kaustiselta.
Sulo Peltoniemi osallistui hyvin aktiivisesti kotimaakuntansa kehittämiseen myös eläkkeellä ja työn ulkopuolella. Tästä vielä hieman myöhäisempi esimerkki on Pietarsaarelaisen JARO Oy:n laajentuminen ja rantautuminen Veteliin 70-luvun alussa. Vetelin kunnanhallituksen jäsenen Martti Ahosen kertomuksen mukaan JAROn silloisen toim.joht. Erik Wolmarin oven taakse Pietarsaareen ilmestyi henkilö nimeltä Sulo Peltoniemi. Perhonjokilaaksossa oli kyllä naistyöpaikkoja, mutta vähemmän miestyöpaikkoja.
Tästä lobbailusta sai alkunsa JARO:n yli 30-vuotinen historia Vetelissä, kun Erik Wolmarille oli sitten kunnan puolesta ojennettu 90 nimen mahdollisesti töihin tulevien lista!
Urheilu ja musiikki olivat myös lähellä hänen sydäntään. Kokkolan Veikot, Kokkolan Pallo-Veikot, Kokkolan Metsästys- ja Ampuma Seura, Kokkolan Purjehtijat ( perustajajäsen v 1947/ Sannanranta ), SVULn K-P:n piiri, Kokkolan Laulu-Veikot ja Sulasol saivat hänestä aktiivisen jäsenen ja tukijan.
Suhteet
Vape Oy:n nimi juontui sukunimistä Vainio ja Peltoniemi. Asetuttuaan Alavuden vuosien jälkeen Kokkolaan hän sai kannustajakseen ja yhtiökumppanikseen ansioituneen liikemiehen ( myöhemmin kauppaneuvos ) Evald Vainion Kokkolan Kappatehtaan johdosta. Vapen ihka ensimmäisessä hallituksessa olivat Sulo Peltoniemi, Evald Vainio ja Olli Peltoniemi ( 1 v ), joka sai yhden Vape Oy:n osakkeen kastelahjana!
Yhteistyötä ja suhteita, jopa perhetasolla tuli myös rautakauppa Ermosta ja Monark-pyörien ja mopojen maahantuojasta tutun Edvin ”Eddi” Renlundin kanssa.
Eikä mennyt aikaakaan siitä, kun presidentti Kekkonen vieraili kuntakäynnillä Kokkolassa. Niinpä kauppaneuvokset Vainio, Renlund ja toimitusjohtaja Peltoniemi olivat rouvineen 6.12.1961 linnan kutsuilla.
Oivallus
Keräilykauppa oli jopa vientikauppaa, kun puolukoita ja jäkälää vietiin sodanjälkeiseen Saksaan. Sulo Peltoniemen kielitaito oli ”saksaksi ”bitte” ja ruotsiksi ”ta bröd”! Mukana oli aina tietenkin tulkki, mutta aimo annoksen tarmoa ja kansalaisrohkeutta tuo vientikauppa osoitti.
Neulomotoiminta sai alkunsa, kun Sulo Peltoniemi osti Hämeenlinnan Verkatehtaan tulipalon jälkeen savu- ja kosteusvahingon kärsineet kankaat, jotka tuotiin kuorma-autoilla Kaustiselle Tastulaan. Siellä ne kuivatettiin levittämällä ne pitkin aitoja ja peltoja. Silminnäkijöiden mukaan Tastula oli kuin suuri tilataideteos.
Sitten Sulo päätti ja oivalsi, että kankaita ruvetaan jatkojalostamaan. Kylän naiset koottiin ompelukoneineen veljensä Heimo Peltoniemen tyhjäksi jääneeseen myymälään, jossa Heimon vaimo Helenan opastuksella ja kankaanleikkaustaidoilla ruvettiin ompelemaan mm. miesten housuja. Jossain oli kuulemma ollut mainos, että; ”Parhaat hevosmiehetkin käyttävät Verry-housuja – käytä sinäkin!”
Kotikulmat
Vape Oy toimi Kokkolassa perustamisestaan lähtien osoitteessa Pitkänsillankatu 25, ns. Nikkilän bussipysäkin naapurina. Koko kiinteistön kompleksiin kuului kaksikerroksinen, useamman asunnon pää- ja asuinrakennus kadun varressa sekä pihan asuin- ja varastorakennukset. Myöhemmin sotien jälkeen päärakennukseen liitettiin ja rakennettiin Siltakujan varteen ja suntin puolelle ”liikesiipi”. Tässä Pitkänsillankatu 25:ssä toimi Sulo Peltoniemen ja Evald Vainion perustama, edellä mainittu tekstiilialan tukkuliike Vape Oy.
Myöhemmin 60- ja 70 -luvuilla Vape Oy pyöritti palkkatyöompeluun erikoistunutta yksikköä (Vapen neulomo) Kokkolan Jänismaalla vastapäätä nykyistä Onnisen kiinteistöä. Tuolloin Vape työllisti n. 60-70 henkilöä.
Työväki kuskattiin Jänismaalle keräilypisteistä iltaa aamua omalla ja KPV:n kanssa omistetulla bussilla. Myöskin Kaustisella oli neulomon väelle sama palvelu aamuisin ja työpäivän päätteeksi. Tilataksipalvelu Rauma Köyhäjoelta hoiti näitä kuskauksia.
Johtavia kotimaisia palkkaompelutyön teettäjiä olivat; SOK, Luhta Oy, Skila Oy, Jormakka Oy, Lax Oy ym. Viennissä K-P Oma Neulan, Vapen ja Halsualla vielä 80-luvun alussa toimineen Rotsi Oy:n asiakkaita olivat Ruotsista Tenson Produkter Ab, Melka Ab ja Taiga Company Ab sekä Norjasta Jonas Oegland A/S.
Volyymit
Vuosien ajan viikoittain päämiehet kävivät omilla rekoillaan tuomassa seuraavien valmistettavien mallien raaka-aineet. Kankaista, ompelulangoista ja kymmenistä muista ´tilpehööreistä´ lähtien ja vastaavasti noutivat samalla parin edellisen viikon aikana valmistuneet ulkoiluasusteet.
Vuosien mittaan Kaustiselta, Kokkolasta ja Halsualta varastojen laitureilta pakattiin kotimaahan ja vientiin kymmeniä tuhansia Kokkolan ja Keski-Pohjanamaan vaatetusteollisuudessa valmistettuja tuotteita. Yksittäiset mallit saattoivat olla vuositasolla jopa useita tuhansia kappaleita. Palkkatyönä ommeltujen tuotteiden laatuvaatimukset olivat luonnollisesti korkeat, ja niitä valvottiin ja seurattiin päämiesten toimesta säännöllisillä käynneillä täällä valmistajan luona. Oli toki vieraanvaraisuutta, illanistujaisia ja saunottiinkin. Tällä tavoin isä-Sulon opein, hoidettiin kanssaihmisyyttä ja liikesuhteita. Tämä ”kanssaihmisyys” ja sen tärkeys oli hänen usein toistunut ilmaisunsa eri yhteyksissä.
Ulkomaisten asiakkaiden tuotekohtaiset tavaraerät tuontitullattiin maahan väliaikaisilla tuontitullauksilla Kokkolassa tullipakkahuoneella. Tullille myös tehtiin vuosittain tarkka selvitys mallikohtaisesti, mitä on vastaanotettu materiaaleina ja mitä palautettu valmiina tuotteina.
Allekirjoittanut vastasi käytännössä manuaalisesti tästä tunnontarkasta työstä – ilman mitään nykyajan excel- tai ITC – datavalmiuksia. Kaikki piti suurin piirtein paikkansa ja voitiin toteennäyttää Vaasan tarkastajille palautukset valmiina ”garmentteina”.
Murros
1960- ja 70- luvuilla elettiin Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla vaatetusteollisuuden kulta-aikaa ja yksin Kokkolassa joka kolmas palkansaaja eli tuhansia oli suoraan tai välillisesti ”TeVaNaKe” eli tekstiili-, vaatetus-. nahka- ja kenkäteollisuuden palveluksessa.
Vuonna 1977 Suomessa oli valtakunnallinen sähkölakkokin parhaaseen sesonkiaikaan. Ruotsalaiset päämiehet odottivat tietenkin tuotannon jatkuvan ja jotta sakkopykäliltä vältyttiin, hankittiin Vapelle Jänismaalle ja Neulomoon Kaustiselle Ruotsista dieselvetoiset aggregaatit pyörittämään tehtaille sähköä!
Olikohan kaikki ns. luvanvaraista, mutta koneet kävivät tämänkin katkon ajan. Poikkeavaa luovuutta siinä valtakunnan tilanteessa veljekset Peltoniemiltä oli sekin!
1974-1994 välisenä aikana Suomessa menetettiin n. 180 000 teollista työpaikkaa kun tehtaita alettiin tehostaa ja automatisoida. Myös tekstiili- ja vaatetusalan kannattavuus alkoi jo 1980-luvulle tultaessa kärsiä uusista ´halpa-maista´, ja valmistus siirtyi vähitellen Suomesta kokonaan pois. Lopulta tehtaita jouduttiin vähä vähältä Suomessa sulkemaan ja lopettamaan, eikä lomautuksiltakaan vältytty. Niin kävi myös Oma-Neula Oy:lle, Vape Oy:lle ja Rotsi Oy:lle.
Veljekset Jukka, Pekka ja Ossi Peltoniemi jatkoivat vielä 80-luvun alussa All Trading Ay:n kautta, nyt painottuen tuontikauppaan. Etenkin kaikenlaisia mielenkiintoisia erikois- ja parttieriä tuotiin pää-asiassa Saksasta ja Ruotsista. Tuontiin oli silloin valtiovallan toimesta saatavissa jostain syystä ns. tuontiluottoa.
Hankinta- ja ostomatkoista vastasivat Saksaan pääasiassa Pekka ja Ossi ja pohjoiseen Ruotsiin Pekka. Tavaraerät olivat mitä moninaisimpia ja myynnistä kotimaassa vastasi pääasiassa Pekka. Hyvänä asiakkaana silloin esim. nousua tekevä Keskinen Oy Tuurissa.
Myöhemmin 80-luvulla veljekset jatkoivat kaikki itsellisinä; Pekka kuolemaansa asti (2019) yrittäjänä, Jukka (2/2025) sanan miehenä ja eri yhteyksissä humanitäärisessä työssä kotimaassa ja itäisen naapurissa sen äärinurkilla.
Ossi siirtyi 1985 vientiosuuskunta Viexpon palvelukseen Kokkolan konttorin vetäjäksi, josta työstä jäi eläkkeelle v. 2013 ja jatkaa ”myyntiä ja markkinointia” edelleen omalla toiminimellä.
teksti ja lainaukset: Ossi Peltoniemi ja Olli Peltoniemi
Aura Peltoniemi / Suomen teollisuuden nousu ja lasku 5/2020
kuvat Peltoniemien kotiarkistosta