Ylikorpi, Juho, kruununtorppari, maanviljelijä, kansanedustaja, syntyi Kaustisella 4.4.1864. Kuoli Toholammilla 25.12.1937. Vanhemmat olivat Matti Antinpoika Känsäkoski ja Kaisa Jaakontytär Kolabacka.
Kaustisen Kalavedellä syntynyt Juho sairasti lapsuudessaan vaikeasti useita keroja. Jo seitsenvuotiaana hänen haaveenaan oli päästä johonkin kouluun. Kaustisella aloitettiin tuohon aikaan kiertokoulu, johon hän pääsi sisarensa Tildan kanssa. Koska sisarukset osasivat lukea, opettaja ei antanut heille ollenkaan läksyjä, mitä lapset pitivät kovin pahana. Vielä pahempaa oli odotettavissa, sillä koulumestari sanoi koulupäivän päätteeksi, että ”Kalaveren lasten ei tarvisse enää huomenna koulhun koska te ootta parempia lukehan ko minä isse”.
Tämä oli Juholle kova isku, koska hän oli tiedonhaluisena lapsena todella halunnut päästä kouluun oppimaan asioita.
Vuonna 1873 perhe muutti Toholammin Kleemolaan Ylikorven kruununtorppaan. Saadakseen lunastetuksi sisaruksiltaan kotitalonsa Juho Ylikorpi lähti monien muiden tavoin Yhdysvaltoihin tienaamaan talon hintaa. Matkalla hän oli neljä vuotta.
Avioiduttuaan Johanna Jaakontytär Markkulan kanssa pariskunta sai 14 lasta.
Juho Ylikorpi asui taloaan voimaperäisesti ja raivasi lisää uutta peltoa niin, että tilan peltoala nousi 42 hehtaariin.
Torpparilainsäädännnön uudistamista ajatellen Juho asetettiin kansanedustajaehdokkaaksi ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleissa 1907. Hän ajoi innokkaasti torpparilainsäädännön uudistamisesta. Hän koki suuren perrymyksen edustamansa vanhasuomalisen puoleen taholta. Tämä osoittautui hyvin vanhoilliseksi ja myöntäväisyyteen taipuvaksi, mikä oli suuressa ristiriidassa hänen edistysmielisten ajatustensa ja ihanteisensa kanssa.
Juho Ylikorpi edusti myös maakuntaansa suuressa tasavaltalaisten kokouksessa Helsingissä, jossa Suomen hallitusmuotoa käsiteltiin.
Hän oli perustamassa Korpelan voiman sähkölaitosta ja puuhasi säästöpankkia Toholammille. Hän oli pankin ensimmäisen hallituksen jäsen. Hän oli perustamassa osuuskauppaa ja oli innokkaana ajamassa soiden kuivatusta, hän ajoi myös teiden kunnostamishankkeita.
Juho Ylikorpi oli erittäin musiikillinen ja erinomainen viulupelimanni, joka tunnettiin laajalti. Hänen jälkeläisissään tämä lahja on peritynyt useassa polvessa. Hänen elämänsä kovia vaiheita kuvaa runo, jonka hän kirjoitti elämänsä loppupuolella:
Liian joutuin kultahieta valuu lasistani/Viel on kesken päivätyöni, uupuu unelmani/Valuu joutuin, valuu loppuun, päivä mene mailleen/Jääkö vielä sittenkin mun päivätyöni vaille/Loppuu hieta, laskee päivä, ehtii eteen yöni/Koska käskee kohtaloni niin tähän jätän työni.
(Keskipohlaiaisia elämäkertoja 1995. Anna-Maija Kujalan tekstistä lyhentänyt Pekka Kivelä)